Kun nyt satuin Lausannessa olemaan ja vieläpä lähellä mahdollista Suomen 100-vuotispäivää, päätin tsekata Mannerheimin viimeisten vaiheiden miljööt. En ole mikään Mannerheim-fani, tyyppi nähdäkseni ajautui ratkaiseviin tilanteisiin ilman omaa aktiivista toimintaa. Ryti oli sota-aikana paljon traagisempi ja ratkaisevampikin toimija. Mannerheimin kuolinsairaala näytti olevan melko lähellä oluiden kiskomispaikkaani, joten suuntasin sinne päin. Käytännössä sinne piti laskeutua ensin alas ja sitten nousta hillittömästi. Muistolaatalle kappelin ovelle ei päässyt, rakennustyömaa tiellä. Yritin sairaalarakennuksen kautta sisäkautta, mutta kappeli auki vierailijoille kai vain viikonloppuisin. Yritin parin sairaanhoitajan kanssa neuvotella poikkeuksellisesta tilanteesta, mutta ranskankielen taitoni ei riittänyt. Jaksaa aina yllättää, miten huonosti koulutetut ihmiset ymmärtävät englantia ranskankielisellä alueella.
Monissa mäkisissä kaupungeissa olen käynyt, mutta Lausannen korkeuserot ovat kyllä ainutlaatuisia. Kaupunki on maailmassa asukasluvultaan pienin, jossa on metro. En ihmettele, huonojalkaiset ihmisethän ovat täällä täysin avuttomia. Keskusaukiolla joulukuusikauppaakin, aika pieniltä kuuset vaikuttivat.
En huomannut aluksi La Mise en Bière -baaria, ei kylttiä. Peräti 32 hanaa, mutta ulkomaisia paljon, ehkä noin puolet Sveitsistä. Karuhko moderni baari. Reittaajia läppäreiden kanssa paikalla. Hanat kiinnitetty paksuun kupariseen putkeen, en muista ennen nähneeni vastaavaa. White Frontierin IPAssa 6,5%. Hieman mausteinen, kirpeä, silti hieman nahkea, ehkä belgihiivaa, ei katkeroa. Nettitsekkauksen mukaan tässä ei belgihiivaa, ehkä kaurasta tulee jotain lievää fankisuutta. Saman kompleksin kauppa vieressä. Panimon nimen valkoinen rintama viittaa mielenkiintoisesti Suomen ja Venäjän sisällissotiin, mutta tuskin harkittu yhteys. Venäjän kaoottisessa sodassa ei oikein rintamalinjoja ollutkaan. Lausanne, La Mise en Bière, 5.12.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti