Työpaikan kirjapiirin kokouksen yhteydessä katsottiin yhdessä Netflixistä vuodelta 2010 tämä brittileffa, joka perustuu Kazuo Ishiguron romaaniin. Lukuvuorossa oli siis Ishiguron Haudattu jättiläinen. Elokuvan pohjalla olevaa romaania en ole lukenut, mutta melankolisessa ahdistavassa tunnelmassa oli selvästi samaa kuin myöhemmässä romaanissa. Miljöö ja aihe aivan toisenlaisia, elokuva tapahtuu lähimenneisyyden Britanniassa, mutta sisältää silti dystooppisia aineksia. Hyvin sisäistynyt, lähes hypnoottinen tunnelma, mutta liian masentava jopa minunkin makuun. Tykkään synkistä aiheista, mutta Ishigurolla on aivan omanlaisensa lohduton alakuloisuus, joka välittyy varsin hyvin Romanekin elokuvassakin. Romaani on sen lukeneiden mielestä kuitenkin moniulotteisempi ja laajempi. Glamour-näyttelijä Keira Knightley ei ehkä ollut aivan paras ratkaisu yhteen päärooleista. Intensiivistä menoa, mutta elämä on liian lyhyt käytettäväksi näin murheellisissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti