Kotiolutsession huipentumana persoonallisempaa kamaa. Tästä oluesta oli hieman epämääräisiä saatesanoja HIMA-agentilta, kaikki ei ilmeisesti mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Weizenbock, 7,0%, hiivana WLP351, maltaat Viking Pilsner ja Simpson's Wheat Malt, katkerossa Herkules ja aromissa Hallertau Saphir.
Hieman eläväinen olut, pullon kaulassa olut lähti kiipeämään ylös avaamisen jälkeen, mutta ei kuitenkaan kuohahtanut yli. Olut rauhoittui lasiin lepäämään siirrettynä, kevyttä pienikuplaista vaahtoa, suhteellisen kirkas punertava väri. Tuoksussa savuisuutta, mutta myös selvää palavan autonrenkaan katkua. Todella erikoinen odööri, kumi korostuu, polkupyörän sisärengasta, lateksia, liimaa, miksei nyt sitten purkkaakin. Hieman arvelutti lähteä tämmöistä maistelemaan, mutta pudotin kuitenkin ääntä kohti. Hurjasti hiilihappoa, jokin selvä sivumaku, taatusti virhemaku, ei tällaista missään weizenissa saisi olla. Palavalta kumilta se edelleen tuntuu. Ei tämä suuri nautinto ole, mutta mielenkiintoinen kokemus silti. Toivottavasti reseptiä ei pystytä toistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti