Englanti - Tunisia 2-1

Viihdyttävää dramaattista peliä Volgogradissa. Englannin avauksessa Maguire ja Trippier, ensi kertaa sitten 1970 MM-kisojen itselleni tuntemattomia englantilaisia. Johtuu tietysti siitä, että englantilainen nykyjalkapallo ei minua kiinnosta. Virkeä avaus Englannilla, koko ajan Tunisian maalille palloa, mutta melko hätäisiä otteita, mm. Sterlingiltä. Mutta tulosta jo 11. minuutilla, kulma, Stonesin pusku, maalivahdin torjunta viivalta, saattoi olla jo maalissakin, mutta maali-ihme Kane sai reboundin sisään. Tunisian maalivahti loukkaantui jo aiemmassa tilanteessa, ehkä aiheutti osittain maalin, jouduttiin vaihtamaan. Englannin virheet alkoivat toistumaan, Lingard hukkasi useampia paikkoja, mutta epävarmuutta nyt myös puolustuksessakin. 33. minuutilla Walker huitoi tunisialaishyökkääjän nurin, pilkusta sipsutteleva Sassi sai sisään Pickfordin käsien kautta. Englanti edelleen vaarallisempi, kunnon hässäkkä Tunisian maalilla, mutta Stonesilta hutipotku ratkaisutilanteessa. Englanti kohtuullisen samantyyppinen kuin viime EM-kisoissa, mutta melko kaoottiselta systeemi vaikutti. Tunisialta ehkä paras afrikkalaissuoritus tähän mennessä, nopeatempoista aggressiivisuutta, ei tosin kovin terävää hyökkäyksen kärjessä.  

Toinen puoliaika huomattavasti passiivisempaa peliä. Tempo hidastui, Englanti hallitsi, mutta ei kyennyt luomaan kunnon tilanteita, viimeistelykin edelleen heikkoa. Rashford tuli sisään 68. minuutilla, mutta kovin pehmeä suoritus. Tunisia piti itsevarmasti palloa puolustusalueella, mutta selvästi yritti varmistaa vain tasapelin. Taktiikka kusaisi lopulta pahasti, yliajalla taas kulma Englannille, nyt Maguire jatkoi, Kane ohjasi takatolpalta voittomaalin. Sympaattinen englantilaisryhmä, mutta ehkä liikaa Kanen varassa. Keskikentällä melko heikosti talenttia, Tony Currien ja Paul Gascoignen varjot ovat pitkät.