Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma käynnistyi Helsingissä tänä vuonna jo tiistaina. Itse en pystynyt osallistumaan avaukseen, lensin kotiseudultani Kainuusta takaisin pääkaupunkiin Finnairin harvennetulla kesäaikataululla liian myöhään. Hillitön kuumuus ahdisti, mutta siirryin silti varsin hyvissä voimissa keskiviikkona heti sisään. Alan tunnettuja hahmoja oli jo jonossa ja parkkeerasin viideksi tunniksi hörhöpöytään Tampereen, Porin, Jyväskylän ja pääkaupunkiseudun persoonallisuuksien sekaan. SOPP-systeemi ennallaan, painotus kotimaisissa panimoissa, Pikkulinnun tiskillä Espanjan reunoilta murenevia suoratuonteja Kataloniasta ja Baskimaalta.
Oulussa 21 vuotta asuneena Perämeren rannat ovat edelleen läheisiä ja aloitin session sikäläisillä oluilla. Pienosakkuuspanimoni Sonnisaari tarjosi Sutinaa, sour saison. Varsin raikas, kevyehkösti hapan, parempaankin panimo on pystynyt. Toisen oululaisen Maistilan NEJIPA oli hieman karkea, katkeroa kohtuudella, mutta mehuisuus ei kovin raikasta. Hailuodon Tarri Pilsnerissä oli viljaa, mallasta, hyvin kuivaa vetoa. Puhdas kokonaisuus, lievästi katkeroa. Sonnisaaren uusi Tippa 18 mallasvoittoinen DIPA. Kuivaa tavaraa, ei ehkä niin vakuuttavassa kunnossa kuin takavuosina.
Baskimaasta Bilbaon lounaispuolelta Laugar-panimon kamaa. Ostadar IPA, hieman utuinen, matalaprofiilinen, sitrusta, kuivaa, ehkä liian pliisu. Zapaburu samalta panimolta modernimpi hazy IPA. Mehua on, mutta ei kovin aromaattista, ei katkeroakaan.
Ruosniemen palvelukseen siirtynyt Arto Halonen on tehnyt perinteiselle Kouvolan olutfestivaalille uuden Kaiku-version. Helles-tyyliä, viljaa reippaasti, maltaisuutta. Ehkä liikaa hiilihappoa, mutta katkeroa odotettua enemmän. Vääksyn Kanava-panimolla toinen bloggaaja Teemu Lahtinen on täräyttänyt Paljas Saari -nimisen vuorisuola-gosen, vain 3,5%. Tiukasti hapan, suolaa hyvin, raikas, toimi erityisen hyvin helvetillisessä Rautatientorin lämpökattilassa.
Stadin Panimo täytti tämän kaiken keskellä 20 vuotta, en törmännyt perustajajäseniin, mutta Ingrid Viertola muistutti juhlauutuuksista ja ennätin tyyppaamaan Helsinki Hellesin. Kirkasta kamaa, mallasta hyvin, ehkä liikaa hiilihappoa, kevyesti katkeroa, ei tarpeeksi täyteläisyyttä. Herttoniemen matalaprofiilisen panimon Etkon Watch Me -NEIPA oli kyllä samea, mutta karkeaa hedelmäisyyttä, ei mehuista raikkautta.
Bryggeri Helsingin tyrniportteri lievästi hapan, kirpeä, paljon hiilihappoa, kevyesti paahtoa. Laugarin Funerapolis -stoutissa 10%, suklaata runsaasti, ei juuri muuta irtoa. Vaasalaisen Bock’s Cornerin eisbock-tyylillä työstetty Pakkassahti päätti session, 12,1%, vaaleaa, makea tuoksu. Maku täyteläisen maltainen, ei banaania liikaa, ei tunnu näin vahvalta, hedelmää hyvin. Positiiviinen yllätys ilman muuta, en muista näin vahvaa sahtia ennen juoneeni.
Juntusen jutut sen kun huononee.
VastaaPoista