Tuore (2016) poliisiromaani, joka sijoittuu Atlantaan 1948. Kaupunkiin on juuri saatu ensimmäiset kahdeksan mustaa poliisia. Romaanin alku oli jokseenkin raskas luettava, koska jokainen kohtaus liittyi rasismiin, rotuerotteluun ja rotusortoon. Teema on liian alleviivaavan voimakas, se uhkaa tappaa romaanin alleen. Se on hieman sääli, koska paikallisväri on todella vahvaa ja itseäni kiinnostaa kovasti Etelän tilanne toisen maailmansodan jälkeen. Romaani on taatusti totuudenmukainen, mutta Auschwitz-tyylinen äärimmäinen julmuus tuskin oli alituiseen päällä. Mullen sivuaa muitakin mielenkiintoisia teemoja, kuten demokraateista spin-offaavat Strom Thurmondin johtamat dixiecrats ja Pohjois-Georgian vuorilta Atlantan markkinoille valuva moonshine, mutta nämä jäävät ohuiksi maininnoiksi. Loppupuolella romaani ryhdistyy poliisiproseduraalin, miksei myös whodunitin tai trillerin, muotoon. Se parantaa kokonaisuutta, mutta vanha villin lännen (tai oikeastaan Samuel Goldwynin) sanonta pätee edelleen. Jos sinulla on sanoma, käytä Western Unionia. Mullen on valkonaama New Englandista, asunut jonkin aikaa Atlantassa. Ehkä Etelän rasismin vakuuttavampaan kuvaamiseen olisi tarvittu syvempää paikallisempaa näkemystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti