Malmöläisen Widerbergin varhainen elokuva vuodelta 1963, en ole ennen nähnyt. Elokuvassa ollaan Malmön työläiskortteleissa 1936, keittiörealistinen ote, jalkapalloa pelataan, viina virtaa, elämä ei ole mitään Skansenin Allsångia. Mutta verrattuna Suomen oloihin samaan aikaan, jengillä näyttää menevän erittäin hyvin. Jopa jalkapalloa pelataan nurmella. Radiosta seurataan Ruotsin häpeällistä 3-2 -tappiota Japanille Berliinin olympialaisissa. Alussa melko eloisa rytmi, mutta lyhyehkö elokuva jähmettyy silti keskivaiheilla. Kovin kummoista tarinaa ei 18-vuotiaan Thommy Berggrenin kasvukivuista irtoa. Hauraat unelmat tuntuvat murskautuvan ja loppuratkaisu tuntuu päälleliimatulta. Päähenkilö haaveilee kirjailijan urasta ja yhtymäkohtia 1930 syntyneen Widerbergin omaan tilanteeseen ei ole vaikea löytää, vaikka aikakausi onkin hieman erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti