Loppukesän lauantai, ei mitään erityisempää ohjelmaa, kävin Kluuvista hankkimassa Oregonin reissulle uudet kävelykengät, siirryin Bryggeri Helsinkiin, tiskin jonossa hauskoja heppuja Alavudelta, tuli vaihdettua Kolmas nainen -keikkakokemuksia. Baarimestari Petteri Kinnunen osoittautui puoleksi kainuulaiseksi, hänen äitinsä on Ristijärven Jokikylästä, oma äitini on Ristijärven Uvalta, joten ollaan käytännössä naapureita. Juntusten sukuhan siirtyi 1500-luvun lopulla Kustaa Vaasan kehotuksesta Taipalsaarelta pohjoiseen Savon halki ja ensimmäinen tukikohta Kainuussa oli juuri Ristijärven Jokikylä, joten siteet ovat tiukat. Vetäisin Bryggerin Barley Winen, en muistanut sitä olleen tarjolla jo pari vuotta sitten, mutta mitäpä siitä. Uusi keitto tuntui vähemmän marjaiselta, kuivemmalta, jouluisia kuivahedelmiä. Ikäännytettynä varmaan timanttista tavaraa.
Väistelin Kauppatorin turisteja, Kaartinkaupungin Ohrana-panimobaari ei vielä auki, siirryin Punavuoren puolelle Black Dooriin. Uusi H.O.D.A.-versio riilipumpussa Malmgårdilta, Esa Paloharjun ideoima variaatio, Loralilla äärimmäisesti kuivahumaloitu, edelleen 3,9%, edelleen 100 IBU. Lievästi utuinen, upea sitruksinen ja limeinen tuoksu. Maku pehmeää, sitruksista, kuivaa. Kova katkeruus, peräkärry niin raskas, että se ei irtoa liikkeelle ollenkaan. Suuri suomalainen klassikko, muotivirtauksista piittaamatonta tinkimätöntä laatua, huikeassa vedossa. Tässä kyllä silmänurkat kostui, ei voi mitään. Black Door, 25.8.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti