Seijun Suzukin rikoselokuvat 1960-luvulta ovat saaneet kohtuullista mainetta, mutta itse en ole niihin päässyt tutustumaan. Nyt sitten Yle täräytti kuumaan kesään näytteen vuodelta 1963. Kirkkaita värejä, nopeaa toimintaa, farssimaista menoa, melko reipasta väkivaltaa, varsinkin suhteutettuna äärimmäisen seesteiseen japanilaiseen yhteiskuntaan. Selvästi 60-luvun länsimainen hapatus on päässyt asiaan vaikuttamaan, musiikkikin on jonkinlaista musikaaliviihdejazzia pahimmasta päästä. Katunäkymissä sinänsä kiehtovuutta, vaikka varmaan studioita hyödynnetty. Urbaani Japani näyttää edelleen sodan runtelun jälkeen melkoisen kolholta, hieman samaan tyyliin kuin Saksassa. Näyttelijät tuntuivat vetävän koko homman täysin huumorilla, ei mitään uskottavuutta. Päähenkilöä näyttelevän Jō Shishidon sikotautimaisiin poskipullistumiin löytyy traaginen selitys. Kaveri oli päätynyt plastiikkakirurgille suurentamaan poskipäitään ja lopputuloksena oli järkyttävä puoskarointi. Täytyy sanoa, että en päässyt elokuvaan sisään missään vaiheessa. Elokuvan suomennettu nimi on Etsivätoimisto 2-3: Kuolkaa, paskiaiset. Quentin Tarantinolla jöpötti koko ajan, totta kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti