Tuntui hienolta päästä autoilemaan. Viikon kiertely Portlandin baareissa tietysti mahtavaa, mutta ehkä jotain oheisohjelmaa olisi voinut suunnitella enemmän. Enemmän ja enemmän, sitähän ei oikeastaan tainnut olla. Lykkäsin matkatavarat motellin viereiseen MAX-junaan lentokentälle ja sieltä Letukka alle. Noh, nyt en satsannut autoon, perussettiä, Chevrolet Malibu, toivottavasti ei sentään Koreassa tehty. Kia olisi ollut toinen vuokraamon esittämä vaihtoehto. Samantien moottoritielle yli Columbian Washingtoniin ja radiosta classic rockia taustalle.
Hyvin lähellä Kalamassa erikoinen McMenamin's-ketjun toimipiste, näytti äärimmäisen sopivalta lounaspysähdykseltä. Vaikea löytää autoreittiä perille rautateiden ja satamarakenteiden seasta, vaikka näin paikan jo kauan etukäteen. Suurisuuntainen resort kyseessä, perinteistä tyyliä puitteet, hotelli ja useita ravintoloita. Eiköhän vielä Columbia-joen rahtiruuhkassa seilannut jokin Mississippi-tyylinen jokilaivakin, kun paikkaa ihmettelin. Ravintolassa sitten perinteisempää tuttua meininkiä. IPAssa 6,84% tyypillisen vitsikkääseen Mena-tyyliin, sameahko, pehmeä. Ei ehkä varsinaisesti pehmeä, tämä on tylyn flätti. Miedosti hedelmäinen ja katkera. Juuri sellainen kuin muistinkin käytännössä kaikkien tämän ketjun oluiden olevan. Täysin 90-lukua korniudessaan, mutta mitäpä siitä. Mahtavat puitteet, todella tehokasta palvelua ja ulkona korkea toteemi. Oma panimokin tässä todella näyttää olevan. Kalamassa suuri satama, puunjalostustoimintaakin ehkä, ja sitten antiikkikauppoja ns. keskustassa. Näin USAssa jengi elantonsa repii. Kalama (Washington), McMenamin's Kalama Harbor Lodge, 17.9.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti