Oregon-yhteenvetoa

Ensimmäisen viikon lopulla baarikiertely Portlandissa alkoi hieman jo puuduttaa. Olisi ehkä voinut kehittää muutakin ohjelmaa kaupunkiosuudelle, Powellin kirjakaupassa olisi voinut viettää muutaman tunnin ja taatusti muutakin aktiviteettia olisi ollut tarjolla. Osittain tämä johtui menolennon myöhästymisestä usealla tunnilla, jäin heti ohjelmassa jälkeen olutkohteiden tsekkauksessa. Erinomaisia kohteitahan olikin runsaasti, useammaksikin viikoksi, ja silti ei olisi tarvinnut käydä samassa baarissa kahta kertaa. Ensimmäisenä iltana vieraillussa Loyal Legion -baarissa olisi voinut piipahtaa uudestaankin loppuviikosta, mutta priorisointi meni nyt toisin.

Toisen viikon road trip oli sitten sitäkin onnistuneempi. Upeat maisemat, erinomainen sää, ei mitään ruuhkia tai muita liikenneongelmia, pysähdyspaikoissa vähintään riittävästi olutkohteita. Juuri tällaisesta matkailusta nautin kaikkein eniten, kiivastahtisesti joka yö eri paikassa, mutta siirtymät silti kohtuullisen lyhyitä.

Craft-olutbuumissa ei tunnu olevan mitään hidastumista havaittavissa. Portlandin Eastsiden panimotiheys on hämmentävää, lähes jokaisesta korttelista tuntuu sellainen löytyvän. Vastaavaan olen törmännyt viimeksi North Carolinan Ashevillessä, mutta Portland on paljon suurempi kaupunki. Tällaisessa tilanteessa kilpailu pitää laadun korkealla, en törmännyt missään vaiheessa samanlaisiin laatuongelmiin, jotka riivaavat Euroopassa uusia pienpanimoja. Panimoita on Oregonissa tasaisesti muuallakin, tuskin sentään osavaltion harvaanasutussa itäosassa, mutta siellähän en nyt vieraillutkaan.

Osuin hieman valmistautumattomana keskelle kuuminta fresh hop -sesonkia. Luulin etukäteen, että se ajoittuisi hieman myöhemmäksi. Fresh hop -oluet eivät aluksi erityisemmin säväyttäneet, mutta reissun lopulla aloin erottamaan tuoreen humalan tuomia vivahteita paremmin. Monet niistä assosioituivat dank-adjektiiviin, jolle ei oikein ole suomessa vastinetta. Hieman yrttistä hedelmäistä marjaista vivahdetta, joka poikkesi perushumaloiduista tuotteista. Centennialin sato oli ilmeisesti valmistunut ensimmäisten joukossa, sitä oli tuoreena monessa maistetussa esimerkissä.

Perinteinen west coast IPA hallitsee edelleen Oregonin craft-oluttarjontaa. Hazy IPAa tekevät lähes kaikki panimot, mutta hallitsevaksi tyylivariaatioksi se ei näytä länsirannikolla vielä päätyneen. Soureja on hyvin tarjolla, mutta korkeintaan jonkinlaiseksi marginaalivaihtoehdoksi se tuntuu vakiintuvan. Toki löytyy panimoita, jotka keskittyvät selvästi soureihin, muitakin kuin Cascade. Portereita join vähemmän, mutta tarjontaa olisi toki ollut yltäkylläisesti siltäkin suunnalta. Lager on hyvin edustettuna, vähintään sourin tasolla. Oktoberfest-sesonki näkyi monissa paikoissa, mutta jäi selvästi fresh hop -kuvion varjoon.

Ratebeerin places-osio on ollut aiemmilla USA:n matkoilla erittäin käyttökelpoinen ennakkosuunnittelutyökalu. Nyt oli Oregonissa toisin, käyttäjät eivät kertakaikkiaan arvioi baareja enää riittävästi sinne, eivät kunnolla oluitakaan. West Coast Groceryn ja Fermentin kaltaiset mielenkiintoiset uudet panimoravintolat löysin sattumalta muilla tavoin. Myöskään Untappdin verified venues -osio ei tunnu yleistyneen ollenkaan länsirannikolla, en tainnut sen avulla löytää mitään uutta. Taatusti monenlaista mielenkiintoista jäi nyt huomioimatta, kun en käyttänyt monipuolisemmin muita paikallisempia nettilähteitä.

Vastaava reissu Washingtonin osavaltioon olisi todennäköisesti samaa tasoa. Olutskene lähellä Oregonin intensiteettiä, luontokohteet vielä vaikuttavampia ja Seattle monipuolisempi kaupunki. Mutta myös Pohjois-Kaliforniassa haluttaisi käydä uudelleen. Kaakkoinen keskilänsi (Cleveland-Columbus-Cincinnati-Indianapolis-St. Louis) monella tapaa mielenkiintoinen, samoin Syvän Etelän kierros (Atlanta-Nashville-Memphis), New Mexico ja Teksasin pohjoisosat, ...