Sotataitoa ja puolustussuunnitelmia

Suomen Sotahistoriallisen Seuran nuorisojaosto kokoontui poikkeuksellisesti Helsingin yliopiston juhlasaliin. Seuran luentotoiminta on edelleen harmittavan aneemista tänäkin syksynä, mutta Maanpuolustuskorkeakoulu paikkaa tilannetta neliosaisella seminaarisarjallaan Puolustusvoimien 100-vuotisteemaan liittyen. Missasin ensimmäisen seminaarin, mutta nyt pääsin paikalle. Kiinnosti senkin vuoksi, etten ole ennen käynyt Helsingin yliopiston päärakennuksessa Senaatintorilla. Epätasaiset portaat, sisällä monitasoinen aula ja siitä juhlasali avautuikin. Varsin näyttävä tila, mutta ehkä hieman nuhruinen sivuvaikutelma, esim. istuimet aika kulahtaneet.

Jengiä ihan mukavasti ja paikalla kenraalejakin. Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori kenraalimajuri Jari Kallio avasi tilaisuuden ja evp-kenraalimajuri Vesa Tynkkynen esitteli ytimekkään vivahteikkaasti 1920-30 -lukujen taktisia suunnitelmia. Tynkkynen tarttui erityisesti Neuvostoliiton panssarivaunuihin liittyvään uhkaan. Koko 1920-luvun ajateltiin, että Kannaksella ei voida panssareita käyttää merkittävässä mitassa. Puolustustaktiikka perustui liikkeeseen, jolla pyrittiin iskemään hyökkääjän sivustoihin. 1930-luvulla ajattelumalli muuttui mm. Aladar Paasosen ja Valo Nihtilän ideoiden myötä, taktiikka muuttui enemmän puolustuksellisemmaksi ja alettiin ymmärtää panssareiden kyvykkyydet eri tavalla.

Toisena alustajana dosentti Pasi Tuunainen pureutui talvisodan suomalaiseen mottitaktiikkaan ja paljon tuli spekulointia itse motti-sanan etymologiastakin. Puna-armeijan yksiköiden motittaminen ei ollut varsinainen tavoite, ainakaan Laatokan-Karjalan jättimottien kohdalla, ne vain syntyivät suomalaisten selustahyökkäysten tuloksena. Raatteentien ja Kuhmon taistelujakin sivuttiin, mutta tämä Tuunaisen esitys oli kyllä paljon kevyempaa kamaa kuin edeltänyt Tynkkysen katsaus. Seminaariin kuului vielä kolmaskin esitelmä, mutta tässä jouduin priorisoimaan muuta toimintaa edelle. Maanpuolustuskorkeakoulun seminaarit siis jatkuvat vielä loppuvuotena, toivottavasti ehdin jatkossa mukaan.