Pääsin osallistumaan Helsingin Sanomien olutraatiin, jossa arvioitiin nyt "taivaallisia" oluita. Juttu ilmestyy itsenäisyyspäivänä. Session jälkeen isännät tarjosivat Urho's Pubissa vapaavalintaisen oluen, johon itse valitsin Kentin Black Goldin cask-version. Näköjään olen sitä jo viime vuonna Kitty'sissä juonut. Ei ehkä tällä kertaa ollut aivan yhtä hyvässä kunnossa, vaikka ei nytkään erityisempää valittamista. Nepalilaisen iltapalan jälkeen aloin keskittymään Orionin saksalaiseen mykkäleffaan Angleterressa. Janne Keskisarja vihjasi lauantaina, että Tuusulasta on saapunut cask-gosea ja todellakin sitä oli vielä tarjolla. 5,5%, ei vaahtoa, samea, kuivaa sitrusta maussa, miksei sitruunaakin. Ei kovin hapan, pehmeän matalahiilihappoinen. Mallasta ei tunnu, tämä jää pelkäksi mehuksi. Arvostettava kokeilu, mutta toivottavasti Paneman joskus avautuvan panimon caskit eivät tule olemaan pelkästään tällaisia. Jälkimakuakaan ei ole. Ei gosen suolaisuuttakaan, jos joku nyt vielä sellaista näinä aikoina lähtisi hakemaan. Angleterre, 26.11.2018.
"Ei gosen suolaisuuttakaan, jos joku nyt vielä sellaista näinä aikoina lähtisi hakemaan."
VastaaPoistaOlis se kyllä kiva jos tyylin nimi oluessa tarkoittaisikin jotain. Mutta kai se peli on jo hävitty...