George Cukorin maine ei perustu film noireihin, mutta hänenkin filmografiasta niitä löytyy. Viktoriaanisen Gaslight-trillerin ohella ainakin tämä draama, joka sijoittuu Cukorin mukavuusalueelle New Yorkin teatteripiireihin. Ronald Colman voitti pääroolista Oscarin, mutta kovin hyvin ei sateisten pimeiden katujen vaeltajan trenchcoat hänelle istu. Olen nähnyt elokuvan aiemmin joskus 80-luvulla, mutta muistikuvat hämäriä. Krasnerin kuvaus ulkokohtauksissa ja Rozsan musiikki luovat kyllä noir-tunnelmaa, mutta muuten tämä jää aika pinnalliseksi luotaukseksi mielenmaisemien syvyyksiiin. Ylen kopio ei kovin kirkas. Peilikohtauksilla ehkä ennakoidaan jo Joseph Loseyn myöhempiä symbolismeja. Elämä ja teatteri tässä sekoittuvat, mutta yleisfiilis on teennäinen ja vanhentunutkin.
Aina sekoitan Cukorin King Vidoriin, joka oli 80-luvun alussa elokuvassa Blood and Money, mukana Klaus Kinski jne,naytettiin elokuvakerhossa. Ohjaaja oli James Toback.
VastaaPoista