USA Hazy Juicy IPA Tasting by Janne Keskisarja

Vuosi sitten Janne Keskisarja järjesti Oulussa ikimuistoisen state of art -maistelun New England IPA -tyylin oluista suorana maahantuontina. Nyt sitten vedettiin homma potenssiin x Helsingissä, Janne on ehtinyt käydä alkuvuodesta kaksi kertaa USA:n itärannikolla ja tuomisia oli sen mukaisesti. Maistelupaikkana oli vaatimaton majani Vallilassa ja mukaan saatiin pääkaupunkiseudulta alan arvostajia mittavasti, Matti Saarinen, Micael Näse, Toni Tiainen ja vielä jälkipuoliskolle Matias Kainulainen. 

Sessio käyntiin Iowasta Toppling Goliathin Pompeii IPAlla, 7,2%, 60 IBU, Mosaic-humala sinkkuna, sameaa tietysti, mehuisuutta,  puhdasta, ananasta,  hieman katkeroakin, vaikutti erittäin hyvältä. 

Seuraavaksi kulttipanimo Kane Brewing Company New Jerseyn Oceanista. Sijainti on keskellä Bruce Springsteen -aluetta Asbury Parkin ja Freeholdin välillä. En ole ennen panimon oluita päässyt kokeilemaan. Head High IPA, 6,6%, 80 IBU, Cascade, Centennial, Citra, Columbus, Chinook. Ulkonäkö melko samea, mutta kuten humalacocktailista voi nähdä, ollaan klassisemman länsirannikon old school -IPAn äärellä. Vähemmän mehua, enemmän pihkaa, hieman kramellisempi, katkeruutta reippaasti. Hyvin raikas, iowalaista tuoreempi, erittäin hyvää.

Musta hevonen Illinois'sta Chicagon läheltä, ennestään tuntematon Solemn Oath-panimo, Six Whistlers NE-style pale ale, 6,5%. Aivan oikein tämä on luokiteltu pale aleksi, ei vielä olla oikeassa IPA-vahvuudessa. Kirpeämpää hedelmää, ei kovin raikas. Hiilihappoa melko paljon, katkeroa kohtuudella, varsin mukava, mutta silti heikoin tähän mennessä. 

Kalifornialaisen Bottle Logicin ja Toppling Goliathin kollabona Iowassa tehty session ainoa pullo-olut seuraavaksi tarkasteluun. Täytyy sanoa, että session tahti oli varsin kiivas, Janne halusi päästä pitkästä aikaa Helsingin baareihin ja tämä maistelu hoidettiin alta pois rivakasti. Itselläni oli takana poikkeuksellisen rankka viikko monessakin mielessä, mutta yritin pysyä nuorison rytmissä mukana. Gamma Gamma Ray on etiketin mukaan kunnianosoitus punk rockille (google löytää hampurilaisen Gamma Ray -nimisen metallibändin, en tiedä onko yhteys se), 8,1%. Todella samea, mehua taas, mentholin otetta. Kuivaa, katkeroakin, jälkimakua hyvin ja pitkäkestoisesti. 

Seuraavaksi sitten lopulta Massachusettsin kuumimpien hypepanimoiden kimppuun. Trillium DDH Congress Street, 7,2%. Erittäin tiukka intensiivinen hedelmäinen tuoksu, kuivaa makua täyteläisesti,  paksu mehuisuus, tuore, rivakka. Katkeruuskin kunnossa. Äärimmäisen hyvää. Galaxy vetää aromisoolot, Columbus komppaa katkerona. Tätä voisi juoda loputtomiin, pelkkää nautintoa. 

Jatkoksi Trillium Scaled Way Up, 8,0%, Galaxy, Mosaic, Nelson Sauvin. Multiple dry hopping, ei siis edes tarkennettu iteraatioita. Tuoksu on taas kunnossa, hyvin täyteläinen ja erittäin mehukas. Katkeraakin tämä on, ei ehkä kohonnut aivan edellisen tasolle, mutta lähes tasoihin silti huikeana oluena. 

Toppling Goliathin King Sue tupla-IPA, 8,5%, Citra sinkkuna. Tämäkin samea. Kirpeämpää hedelmää, tuntuu hieman karkeammalta kuin edelliset Trilliumit. Katkeroa taas ilahduttavasti, tätä ei ole USA:n keskilännessäkään unohdettu, toisin kuin Euroopan moderneissa IPA-valmistamoissa. Hiilihappoa edellisiä enemmän, mutta hämmentävän hyvää tämäkin.

Siirtyminen New Yorkin Brooklyniin, Other Half Oh ... Forever, imperial IPA, 8.0%. Hieman edellisiä eri suuntaan mennään, makeampi, vähemmän mehuinen, erittäin raikasta, tästä en kunnolla saanut muistiinpanoja tehtyä, tykkäsin kovasti, mutta en saanut ominaispiirteitä dokumentoitua. Tilanne ei erityisen sosiaalinen, kaikki muutkin tekivät tietysti muistiinpanoja, mutta jostain syystä keskittyminen herpaantui. Tölkki poikkeuksellisen epäinformatiivinen, oluen nimi erottui vain tiettyyn kulmaan kohti valoa kallistaessa.

Lopulta sitten kaikkein kiihkeimpää mainetta niittävän massachusettsilaisen panimon Tree Housen tuotteisiin kiinni. Aaalterr Ego!ssa tökkää jo nimi ärsytyskynnykseen kiinni,  6,8%. Mehuinen tuoksu, pehmeää appelsiinia, tasapainoa on. Katkeruutta kyllä reippaasti, mutta ei niin paljon kuin Tree Housella yleensä. Erittäin hyvää, mutta aavistuksen omainen pettymys. Tölkki oli hyvin vaikea saada auki, ehdin jo epäillä, että koko Tree House -osasto jää tällä kertaa haaveeksi. 

Toisena Tree House -näytteenä In Perpetuity, 6,7%, Citra ja Nelson Sauvin. Erittäin herkullinen tuoksu. Erittäin vakuuttavaa sitrushedelmäisyyttä, mallas tulee mukaan tanakasti ja katkeruus huikeaa. Tasapainoa on, ei mitään valittamista, ehkä niin täydellinen olut kuin juuri nyt voi kuvitella. 

Tree House Curiosity Fifty Eight (58), 8,1%, sameaa olutta niin kuin kaikki muutkin tässä sessiossa. Nyt leveämmällä pensselillä pehmeitä hedelmiä, ananasta, hunajamelonia, mangoakin. Ei ehkä aivan kahden edellisen oluen tasolla, tasapaino hieman horjuu, katkeruus ei pääse kontraamaan aivan samalla intensiteetillä. Huipputavaraa tietysti tämäkin.

Tree House Curiosity Fifty Seven (57), 8,3%, Amarilloa reippaasti, nyt herkullista appelsiinia, mutta silti suutuntuma hyvin kuiva. Katkeruutta nyt Tree Housenkin mittapuun mukaan reippaasti, todella kovaa, ehkä session kakkosolut In Perpetuityn tasolla, mutta aavistuksen tasapainottomampana, alkoholi sen saattaa aiheuttaa, sitä on nyt hyppysellinen liikaa.  

Session loppu sitten meni jo vaikeasti arvioitavaksi tiiviillä tahdilla, pieni tauko olisi voinut tehdä terää. Takaisin New Yorkiin, nyt Staten Islandin Flagshipillä Grimmille tehtyyn Magnetic Compassiin. 6,4%, uusiseelantilainen Rakau pääroolissa, myös Citra, Mosaic ja Columbus. Tuoksussa selvää bensiiniä, maussa puhtaampaa hedelmäisyyttä, mutta yleistaso jäi nyt kyllä selvästi jälkeen Tree Houseista. Ehkä jopa aavistus vihanneksisuutta, mutta se saattoi olla harha-aistimus. 

Seuraavaksi session vahvimmat oluet. Other Halfin ja  georgialaisen  REM-kaupunki Athensin Creature Comfortsin yhteistuotos Everything Is Everything, 10%. Monipuolinen humala-arsenaali käytössä, Simcoe, El Dorado, Mosaic, Motueka, Citra, Cashmere, Vic Secret, Idaho 7 ja Galaxy. Ehkä jo hieman useita lajikkeita, ominaispiirteet hämärtyvät. Alkoholikin hieman tuntuu, mutta kypsä yleishedelmäisyys hallitsee erittäin miellyttävästi. Katkeroa ehkä vähemmän, mutta hämmentävän hyvä juotavuus näin vahvaksi juomaksi.

Chicagon seudulta Hubbard's Cave Triple IIPA. Todellakin tripla-imperial, joka voisi tarkoittaa noin 30-prosenttista juomaa, mutta tällä kertaa vain 10,5%. Trooppista hedelmää on, mutta session yleistasoon verrattuna selvästi karkeampi tuote.  

Session päätteeksi Other Half Triple Mosaic Daydream. 10,5% tässäkin, ehkä hieman vihannesta tuoksussa, mutta maussa ei mitään ongelmaa, hedelmää ja mallasta tasapainossa. 

Aivan ällistyttävä maistelusessio, jota ei oikein pysty kunnolla käsittämään. Tree House tuntui täydellisimmältä viime talvisen istunnon tapaan, mutta nyt Trilliumin oluet olivat käytännössä aivan samalla tasolla. Käytännössä kaikki muutkin erinomaisia tuotteita. Sanattomaksi vetää.