Runsas vuosi sitten pääsin maistelemaan Kanada-spesialisti Timo Alasen maahantuomia Toronton seudun oluita. Nyt sitten vuorossa verrannollinen kuvio Tyynenmeren rannalta British Columbiasta, Vancouverin seudulta.
Homma käynnistyi pilsillä, Ontarion Collective Artsin ja Delta-kaupungista British Columbiasta ponnistavan Four Windsin yhteistyöllä. Panimon nimi täytynee olla kunnianosoitus massiiviselle Kanada-klassikolle, Ian Tysonin Four Strong Winds -kappaleelle, josta Suomessa tunnettaneen parhaiten Neil Youngin superlatiivinen tulkinta vuodelta 1978. Olut siis Herr Pils The IV, utuinen, viljaa tuoksussa maussa, hippunen hedelmääkin. 4,6%, paljon hiilihappoa, kevyet katkerot. Näppärää.
Seuraavana Vancouverin läheltä Port Moodysta Twin Sails -panimon pale ale Day-Blink, 5%, Simcoe humalana, 35 IBU. Samea, hyvä appelsiinin tuoksu. Maku mehuinen, raikasta ja tuoretta, tölkityspäivä 19-02-2019. Oikein hyvää tämäkin.
Vancouverin Powell-panimolta Invisible No Coast IPA. No Coast tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kyseessä hybridi klassisesta West Coast IPAsta ja modernimmasta New England IPAsta. Varsin sameaa, 5,7%, Simcoe, Idaho 7 ja Cascade, 45 IBU, Juuresmainen tuoksu, maku pehmeä, mutta ei kovin raikas. Ei kovin tuoreelta vaikuta, katkeruus kunnossa, mutta aromit hiipuneet.
Torchlight Brewing tulee itäisemmästä British Columbiasta Nelsonista, josta Albertan Calgary on lähempänä kuin Vancouver. Awesome Flavour Hazy IPA kuulostaa NEIPA-friikin märältä unelta, mutta totuus oli karumpi. Utuinen ulkonäkö, trooppisempaa tuoksua, belgiestereitä, matalat hiilihapot, 7%. Ei oikein katkeroakaan. Tämä taisi jäädä session heikoimmaksi.
Backcountry on panimo Squamishissa Vancouverin pohjoispuolella. Don't Call Me Shirley on hyvin samea Simcoe-IPA, 6%, IBU 45. Sitrustuoksua hyvin, maku on vastaava, oikein maukasta. Mallas tukee silti hyvin, katkeruus heikkoa. Ehkä session paras silti tähän mennessä.
Toinen näyte Twin Sailsilta, Single Life IPA, Citra, Simcoe, Mosaic, 6,5%, 48 IBU. Samea, ei niin raikas kuin panimon pale ale, maussa makeampaa sitrusta. Pehmeää kyllä, tölkityspäivä 26/02/19. Maku parempi on aromi, katkeroa kohtuudella. Session taustalla seurattiin klassista pyöräilyskabaa De Ronde van Vlaanderen, Eurosportin tekniset ongelmat riipivät sessio-isännän Alasen raivon partaalle.
Tyylivaihdos, jotta IPA-sensorit saavat hengähdysaikaa. Main St Brewingilta Vancouverista Slaughterhouse American Stout 5%. Lähes musta, suklainen ja kahvinen tuoksu intensiivisesti. Maku pehmeän paahteinen, hieman maitohappoa. Kuiva ja puhdas, ei juuri katkeruutta, 35 IBU.
Loppusuoran käynnistyksenä Superflux Happyness IPA, 7%, tehty Vancouverin Strathconassa East Hastingsin epämääräisimmillä seudulla. Citra ja Mosaic, lievästi utuinen. Hedelmää, pihkaa, tasapainoa, hieman katkeroakin. Lähes riittävästi jälkimakua. Old school wc-kamaa, tykkään kyllä. Aromia ehkä voisi hieman korostaa, tai se oli tästä päässyt miedontumaan.
Seuraavakin olut mustalaisvalmistusta, Boombox Brewingin Ultra Deluxe, tehty Vancouverin Parallel 49 -panimossa. 6,5%, lievästi samea, pihkainen, vähemmän hedelmäinen, öljyistä bensaa, katkeruutta hyvin, ehkä ei aivan edellisen oluen tasolla.
Loppusuoralle kaksi Driftwoodin olutta British Columbian pääkaupungista Victoriasta. Raised by Wolves IPA 7%, Ekuanot-humalaa ja villihiivatetty Saccharomyces Trois'lla. Kirkas ja kultainen, maltainen tuoksu. Ei voimakkaan hapan, hyvin kuiva, lähes brut. Hieman epämääräinen, ei ehkä parhaassa kunnossa, vaikka hedelmäisyyttä on. Tykkäsin kyllä, mutta hieman ristiriitaisilla tunnelmilla. Hedelmää on hyvin.
Lopuksi Driftwoodin Fat Tug IPA, kirkas ja kaunis, 7% Nyt puhtaampi olut, perushedelmäinen, mallas tukee mukana, Oikein hyvää, sopiva päätös sessiolle. West Coast -tyyliä perinteisimmillään. Oli taas avartava ja nautinnollinen istunto, kiitoksia Timolle juomien roudaamisesta ja yleisistä järjestelyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti