HJK - HIFK 1-1

Siirryin kaupunkipyörällä Kaisaniemen oluttapahtumasta Töölön jalkapalloareenalle. Helsingin jalkapallojoukkueiden kohtaaminen on ollut viime vuosina omituisen kiihkeä tapahtuma. Erityisesti HIFKillä tuntuu olevan runsaasti innokkaita kannattajia ja otteluiden yhteydessä on tapahtunut välikohtauksiakin. Viime kaudella HIFK pelasi alempana, joten nyt oli kyseessä puolentoista vuoden tauon jälkeinen yhteenotto. Ottelu oli loppuunmyyty, 10200 katsojaa, hämmästyttävän lämmin sääkin. Istuin hieman lähempänä HIFKin päätyä ja en kuullut koko ottelun aikana HJK:n kannattajien ääntelyä juuri ollenkaan. Täytyy vain hämmästellä, miten ihmiset pystyvät laulamaan ja huutamaan tauotta pari tuntia, kurkku kuivui pelkästään kuunnellessa. HIFKin kannattajat levittivät mustan tifon, jonka eteen kohosi sitten warlord-hahmo, joka repi HJK:n logon palasiksi. Homma oli Kenny Everettin sanoin "done in the best possible taste". Huonompaa makua osoittivat HJK:n kannattajat jo ottelun alettua heittämällä soihtuja kentälle. Yksi lensi älykkäästi HJK:n maalivahdin viereen ja alkoi polttaa  tekonurmeen reikää. Paikalle ilmaantui hämmästyttävän nopeasti kaksi palomiestä täydessä taisteluvarustuksessa ja palo saatiin tukahdutettua. 

Tunnelmaa oli siis tiheästi, enemmän kuin missään näkemässäni suomalaisessa seuraottelussa aiemmin. Ehkä maaotteluissakin on ollut hiljaisempaa. Pelin taso ei valitettavasti nytkään kovin korkealle noussut. Yllättävän tasainen ensimmäinen puoliaika, HJK ei saanut rakennettua hyökkäyksiä. HIFK oli hämmentävästi hallitsevampi osapuoli, he saivat aikaan mm. kuusi kulmapotkua. Tilanteita ei kuitenkaan heillekään syntynyt, mutta selvästi voimakas kannustus antoi HIFKille henkisen yliotteen, niin absurdia kuin se onkin joukkueiden budjetit huomioon ottaen.

Toisella puoliajalla homma näytti sitten ratkeavan. Veteraani Akseli Pelvas sai pallon luukulta sisään 49. minuutilla ja uskoin HJK:n vievän taas pisteet kahden viikon takaisen Mariehamn-kohtaamisen tapaan. Toisin kävi, HIFK ei antanut periksi. Kentän kuningas Jukka Halme vapautti kulmatilanteessa brasilialaisen Tiquinhon ja verkko soi. Lehkosuo yritti vaihdoilla piristää miljonääriryhmäänsä, mutta tulosta ei syntynyt. Karvas pettymys HJK:lle ja taivaallinen menestys altavastaajalle, totta kai. HIFKin kannattajia ei päästetty katsomo-osastaan pois ennen kuin muut ihmiset olivat ehtineet kauemmas. Heitä pidetään siis jonkinlaisena turvallisuusuhkana.