Ilkka Sysilän vinkistä ajattelin käydä vilkaisemassa Prinz Albrechtstrassea, kun hotellikin sijaitsi melkein vieressä. Kadulla sijaitsi Natsi-Saksan poliisivoimien päämaja. Siis RSHA ja kaikki sen osat, SD, Gestapo, mitä näitä nyt oli. Kadin nimi on nykyään Niederkirchnerstrasse, jonne saavuttuani hajamielisesti mietin, mikä muurin pätkähän tuohon on jäänyt. Vähitellen valkeni, että Berliinin muurihan siinä, neuvostoliittolaisen ja amerikkalaisen sektorin raja kulki tässä kohti. Itse rakennukset on jyrätty maan tasalle, mutta aukiolla liikkui paljon ihmisiä muurin kyljessä. Paikalla oli yllättäen näyttely Topographie des Terrors, jossa suurisuuntaisesti käsitellään natsien rikoksia. Paikalla on matala rakennus, jossa oli lisää esittelymateriaalia. Kävelin näyttelyn läpi, mielenkiintoista juttua, vaikka suurin osa tietenkin ennestään tuttua. Helle oli niin kova, että ilman varjoa muurin vieressä ei kauaa jaksanut olla.
Sama vinkki on kevään mittaan tullut ainakin kolmesti, Heikki Kähköseltä, Anikó Lehtiseltä ja Joni Harjulta. Berliinin Ramones-museossa on syytä käydä. En ollut aiemmin museosta kuullutkaan, mutta päätin nyt tsekata jutun. Kreuzbergista se löytyi, oikeastaan siis baari, jonka takahuoneessa museo sijaitsee. Seitsemällä eurolla ikuisesti jatkuva sisäänpääsy museoon ja drinkki päälle. Otin paikan nimikkopilsin, jonka näkyy teettäneen Quartiermeister-järjestö, panopaikka ei tiedossa. Hörpin sitä pullon suusta ja tutkin näyttelyä. Erilaisia lehtileikkeitä bändin uralta, teepaitoja ja muuta kamaa. Ei mikään pompöösi tapaus, vaan rentoa meininkiä. Hieno paikka, bändin musiikki tietysti soi museon eri sokkeleissa kappaleita vaihdellen. Feelgood-touhua parhaimmillaan. Itse oluen mausta ei paljoa jäänyt mieleen, peruspilsiä. Berliini, Ramones Museum, 1.6.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti