Näin Spielbergin esikoisleffan (Duel on tv-filmi) aikoinaan muutaman kerran, mutta koskaan se ei kunnolla kolahtanut. Elokuvalla on muuten naurettava suomalainen nimi Kovat ratsastajat. Sugar Land on pikkukaupunki Teksasissa Houstonin lähellä, Spielberg siis kirjoitti nimen tahallaan väärin. Jälkeenpäin elokuva on kuitenkin tuntunut hieman paremmalta, varsinkin kun rikoselokuva-auktoriteetti Matti Salo arvosti sitä kovasti. Salo piti Sugarland Expressiä aikalaistensa Altmanin Thieves Like Usin ja Malickin Badlandsin veroisena. Päätin siis mennä kesäperjantai-iltana Reginaan tsekkaamaan teoksen, paikalla oli vain kourallinen muita katsojia.
Reginan kopio oli kovin kulunut ja ehkä haalistunutkin, mutta Vilmos Zsigmondin pastellisävyisessä kuvauksessa silti karua hehkua Teksasin rujoista maisemista. Kuten Spielbergillä myöhemminkin, elokuvan aihe on kiinnostava ja se alkaa hienosti, vähän Peckinpahin The Getawayta mukaillen. Kyseessä on siis kaikkien mainittujen elokuvien tapaan moderni road movie, Bonnie & Clyde -muunnelma, alkupuoli on hyvin realistinen, taustalla onkin tositapahtumat vuodelta 1969, leffa siis valmistui 1974. Vähitellen satiirimaisuus kuitenkin lisääntyy ja Spielbergin tyypillinen rasittava karnevalismi tuhoaa teoksen. En siis tykännyt nytkään, vaikka pääparina Goldie Hawn ja William Atherton ovatkin vedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti