McKinty avaa viidennen Sean Duffy -romaaninsa Muhammad Alin vierailulla Belfastiin 1987. McKinty on aina kytkenyt romaaniensa juonet todellisiin tapahtumiin, mutta nyt kyseessä on fiktio. Ali kävi usein Irlannissa, mutta ei koskaan Belfastissa. Vielä parempaa seuraa. Murhatutkija Duffy hälytetään sunnuntaiaamuna Carrickfergusin ainoaan hotelliin, koska yhdestä huoneesta on anastettu lompakko. Duffy kiehuu raivosta, miksi moisen pikkuasian kanssa vaivataan häntä. Hotellissa on jo paikalla korkeampaa poliisijohtoa, koska lompakko on varastettu Mr Laakson huoneesta. Laakso on osa suomalaista puhelinteollisuusdelegaatiota, joka suunnittelee investoivansa sisällissodan raastamaan Belfastiin. Sattumoisin kävin itsekin Belfastissa telekommunikaatiourani alussa työmatkalla, mutta se tapahtui paljon myöhemmin 2000. McKinty onnistuu jopa mainitsemaan jatkosodan asetelman ja Murmanskin saattueet, joissa poliisijohtajan appiukko sattui palvelemaan. Laakson seurassa on firman turvallisuusjohtaja Harald Ek, joka antaa ymmärtää olleensa Leningradin piirityksessä. Duffy saa "the full Basil Fawlty" -ohjeen "don't mention the war" suomalaisten käsittelyyn. Suomalaisten eksentriseen seurueeseen kuuluu myös parikymppiset kaksoset Nicolas ja Stefan Lennätin.
Duffyn naisystävä nostaa taas kytkintä ja neljääkymppiä lähestyvä peeler iskee jälleen silmänsä nuoreen naisreportteriin. Joka seuraavana päivänä löytyy kuolleena Carrickfergusin linnasta. Duffylla on käsissään suljetun huoneen mysteeri, jota McKinty jo aiemmin tutki modernissa valossa Duffy-sarjan kolmannessa osassa. Tilanne mutkistuu hieman jälkiviisaasti pedofiilikuvioksi ja Duffy käy Englannin puolella haastattelemassa Leeds Unitedin mukista ryystävää Jimmy Savilea. Päätyypä Duffy lopulta Helsingin koneeseenkin, mutta Vantaalla mies siirretään Oulun lennolle. Ei mies päädy heti helmikuiseen Ouluunkaan, vaan Oulunsalosta jatketaan vanhemman konstaapeli Signe Hornborgin Volvon kyydissä jäätietä Hailuotoon. Signe on mielenkiintoinen nimivalinta McKintyltä, Len Deightonin Suomi-romaanissa Billion-Dollar Brain esiintyy Signe Hasso. Oulussa sijaitsee Lennätin-yhtiön Corporate Headquarters. Sattumoisin olin itse 1987 Nokian palveluksessa Oulussa. Hailuodossa Duffy päätyy susijahtiin, johon viitannee kirjan kansikuvakin. McKinty liittää romaaniinsa muutaman suomenkielisen repliikin, joissa ei kieliasu mene aivan sääntöjen mukaan. Muistaakseni edellisessä lukemassani McKintyn kirjassa korjattiin saksalaista katuosoitetta Adlerstrasse Streetiä tai vastaavaa, todeten strassen tarkoittavan streetiä, joten sitä ei tarvitse toistaa. Tällä kertaa Duffy yöpyy Oulussa hotellissa, joka sijaitsee Pakkahuoneenkatu Streetillä. Harald Ekin huvilalla kuunnellaan Magnus Lindbergin Kinetics-levyä, joka julkaistiin vasta 1988. Harvinainen moka McKintyltä, yleensä hän on tarkka musiikin suhteen.
Suomalaisnäkökulmasta siis herkullista luettavaa ja kyllä McKinty petraa muutenkin edellisestä Gun Street Girlistä. Lukitun huoneen mysteeriin löytyy kyllä ratkaisu, mutta ei se täysin tyylikäs ole. En nyt spoilausmielessä lähde asiaa tarkentamaan. Duffy on tsekannut nyt viisi romaanillista bemarinsa alustan IRA-pommien varalta aina liikkeelle lähtiessä. Toisto on ollut tehokasta ja nyt siihenkin saadaan uutta, krhm, verta. Loppukuvio on tasapainoinen ja jättää vielä uusia etenemismahdollisuuksia. Loppusanoissa McKinty toteaa mallintaneensa Harald Ekin sotilasuran löysästi Lauri Törnin vaiheista. Duffy-sarjan piti jäädä kuusiosaiseksi, mutta seitsemäskin on tänä vuonna ilmestynyt. Ainakin siis kaksi on vielä itseltäni lukematta. Rain Dogs ei ole sarjan parhaita, mutta miellyttävä romaani kuitenkin. Tällä kertaa kirjan nimi on suoraan Tom Waitsin magnum opuksen nimibiisi.
Duffyn naisystävä nostaa taas kytkintä ja neljääkymppiä lähestyvä peeler iskee jälleen silmänsä nuoreen naisreportteriin. Joka seuraavana päivänä löytyy kuolleena Carrickfergusin linnasta. Duffylla on käsissään suljetun huoneen mysteeri, jota McKinty jo aiemmin tutki modernissa valossa Duffy-sarjan kolmannessa osassa. Tilanne mutkistuu hieman jälkiviisaasti pedofiilikuvioksi ja Duffy käy Englannin puolella haastattelemassa Leeds Unitedin mukista ryystävää Jimmy Savilea. Päätyypä Duffy lopulta Helsingin koneeseenkin, mutta Vantaalla mies siirretään Oulun lennolle. Ei mies päädy heti helmikuiseen Ouluunkaan, vaan Oulunsalosta jatketaan vanhemman konstaapeli Signe Hornborgin Volvon kyydissä jäätietä Hailuotoon. Signe on mielenkiintoinen nimivalinta McKintyltä, Len Deightonin Suomi-romaanissa Billion-Dollar Brain esiintyy Signe Hasso. Oulussa sijaitsee Lennätin-yhtiön Corporate Headquarters. Sattumoisin olin itse 1987 Nokian palveluksessa Oulussa. Hailuodossa Duffy päätyy susijahtiin, johon viitannee kirjan kansikuvakin. McKinty liittää romaaniinsa muutaman suomenkielisen repliikin, joissa ei kieliasu mene aivan sääntöjen mukaan. Muistaakseni edellisessä lukemassani McKintyn kirjassa korjattiin saksalaista katuosoitetta Adlerstrasse Streetiä tai vastaavaa, todeten strassen tarkoittavan streetiä, joten sitä ei tarvitse toistaa. Tällä kertaa Duffy yöpyy Oulussa hotellissa, joka sijaitsee Pakkahuoneenkatu Streetillä. Harald Ekin huvilalla kuunnellaan Magnus Lindbergin Kinetics-levyä, joka julkaistiin vasta 1988. Harvinainen moka McKintyltä, yleensä hän on tarkka musiikin suhteen.
Suomalaisnäkökulmasta siis herkullista luettavaa ja kyllä McKinty petraa muutenkin edellisestä Gun Street Girlistä. Lukitun huoneen mysteeriin löytyy kyllä ratkaisu, mutta ei se täysin tyylikäs ole. En nyt spoilausmielessä lähde asiaa tarkentamaan. Duffy on tsekannut nyt viisi romaanillista bemarinsa alustan IRA-pommien varalta aina liikkeelle lähtiessä. Toisto on ollut tehokasta ja nyt siihenkin saadaan uutta, krhm, verta. Loppukuvio on tasapainoinen ja jättää vielä uusia etenemismahdollisuuksia. Loppusanoissa McKinty toteaa mallintaneensa Harald Ekin sotilasuran löysästi Lauri Törnin vaiheista. Duffy-sarjan piti jäädä kuusiosaiseksi, mutta seitsemäskin on tänä vuonna ilmestynyt. Ainakin siis kaksi on vielä itseltäni lukematta. Rain Dogs ei ole sarjan parhaita, mutta miellyttävä romaani kuitenkin. Tällä kertaa kirjan nimi on suoraan Tom Waitsin magnum opuksen nimibiisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti