Vielä muutama vuosi sitten laadukkaassa suomalaisessa olutravintolassa tap takeover tarkoitti sitä, että 3-4 hanaa pyhitettiin yhden panimon oluille. Panema on jo muutaman kerran tehnyt toisin, mutta edelleenkin se häkellyttää. Vedetään siis kertakaikkiaan herrajumala 18 hanaa täyteen erilaisia oluita samalta panimolta. Tähän ei tietenkään Bitburger taivu, joten näissä bileissä ovat esillä erilaiset panimot. Määrä ei takaa laatua, mutta silti pelkästään karnevalistisessa katsannossa homma on vaikuttavaa.
Pietarista saapui siis kunnon invaasio (Cool Headin) Pietari Kruusin (osittain) isännöimään baariin, saavuin paikalle isommassa seurueessa, joten sosiaalinen tilanne karsi heti kärkeen syvällisemmät paneutumiset oluisiin. Se voi olla vaihteeksi terveellistäkin, ehkä oluista tällä tavalla nouseekin esiin olennaisimmat piirteet. Hämmentyneenä baarin taulua silmäillessä valitsin hätäisesti ensimmäisen oluen, joka ei olisi sour, hedelmäsekoitus tai leivonnaisstout. Tuloksena oli Out of the Box, 8%, vain 15 IBU, kollabo-panimona Riikan Ārpus, Citra, Nelson Sauvin, Idaho 7 ja Idaho Gem. Samea, mehua on, puhdasta. Varsin vähän katkeroa, se ei yllättänyt IBU-lukemaan verrattuna. Pehmeys voisi olla parempaa, hiilihappoa liikaa, hieman mausteisuuttakin, mutta saattoi olla silti koko session kovin. Näinhän usein tuntuu käyvän, paras heti alkuun ja loppu sitten pettymyksiä toinen toisensa jälkeen.
Highs and Lows piti olla west coast IPA, 6,7%, IBU 50. Kovat vaahdot, lasin täyttäminen kesti hermostuttavan kauan jonon kasvaessa selän takana melkein Brahenkentälle asti. Panemassa siis hillitön väentungos. Citraa tässäkin. Maku on nyt odotetusti maltaisempi, mutta taas liikaa hiilihappoa ja katkeruus jää kaikesta huolimatta kevyeksi. Vaisu tapaus. Malt Factoid on Fuerst Wiacekin kanssa tehty NEIPA, 7%, surkeat 20 IBUa. Ainakin sameus on saatu todella kohdalleen, tuskin röntgenilläkään näkee läpi. Pehmeää ja mehuisaa, tuoreutta on, jopa raikkautta, tykkäsin kovasti, kilpaili setin ykköspaikasta. F*ck The Dust DDH Citra meni jo tripla-IPA -leibelin alle, 10%, 40 IBU. Makea tuoksu, karamellista, hedelmääkin hyvin. Alkoholi peittyy ja kokonaisuus jää kuivaksi. AF:llä oli aiemmin Eat the Dust -sarja, nyt ollaan ilmeisesti nextillä levelillä. Ei kuitenkaan makuelämysmielessä.
Love and Squalor todella vahva barleywine, 14,3%, 25 IBU, bourbon-kypsytystä. Yllättävän tummaa. Tuoksussa soijakastiketta, maussa pehmeää makeaa sherryisyyttä. Ei juuri hiilihappoa, vähän yksiulotteinen, mutta ei siirappisen makeaa. Alkoholi peittyy, ei peräkärryä, mutta näin vahvaksi miellyttävää. Lopuksi vielä vertaissuosituksena Ol' Filthy Popcorn Pimp 10%, 20 IBU, suolainen leivosstout. Salmiakkisuutta tosiaan löytyy ja makeus ei pääse liikaa hallitsemaan, mutta muuten tämä jäi haastavassa tilanteessa ilman tarkempia luonnehdintoja, en pystynyt terävää kuvaakaan oluesta ottamaan.
Illan pyörteissä tuli pikaisesti juteltua venäläisten oluiden maahantuojan kanssa, toistaiseksi painotus on ollut Pietarin ja Moskovan alueella, mutta provinsseistakin löytyy mielenkiintoista kamaa, mm. Tulasta ja jopa Krasnodarista. Kättelin poislähtiessä käsittääkseni AF Brew'n pääpanijankin, joka saapui bakkanaaliin suoraan Kreikasta.
Ymmärrän karnevalismi-pointin, mutta muuten minusta panimolla ei pitäisi ylipäätään olla kahdeksaatoista eri olutta yhtä aikaa tuotannossa.
VastaaPoistaOn se kyllä noinkin ja tuskin se edes onnistuu tehdä tuollaista määrää täysin samanaikaisesti. Ehkä sourit ja vahvemmat stoutit vanhempaa tuotantoa. Maistamani IPA-variaatiot olivat kyllä tuoreilta maistuvia.
VastaaPoista