Vajaat pari vuotta sitten luin salanimellä operoivan Vilmos Kondorin esikoisteoksen Budapest Noirin. Tehokasta ajankuvaa ja Budapestin paikallisotetta, mutta muuten kovin rutiinimainen tuotos. Nyt dekkarifestivaaliin liittyen esitettiin romaanin unkarilainen elokuvatulkinta WHS Teatteri Unionissa, jossa en ole ennen käynytkään. Kyseessä on 1920-luvulla valmistunut vanha pornoleffateatteri Union Pitkänsillan kupeessa. Vessassa oli vielä genren julisteita seinällä. Ennen elokuvaa toimittaja Veli-Pekka Leppänen haastatteli Kondorin suomentajaa Tähti Schmidtiä. Kondorilta on nyt ilmestymässä jo viides Budapest-dekkari, joka sijoittuu kohtalon vuoteen 1956. Mukavasti jengiä paikalla, muutama tuttukin kasvo.
Mutta sarjan ensimmäinen teos sijoittuu vuoteen 1936 pääministeri Gyula Gömbösin kuoleman aikoihin. Elokuva tuntui hyvin uskolliselta sovitukselta, juoni seuraa tarkasti samanlaisena, tosin ilman Miskolcin maaseutuepisodia. Näyttelijät vaikuttavat päteviltä ja Budapest on otettu vakuuttavasti haltuun. Epookki on ehkä heikommin esillä, kovin siistiltä ja nykyiseltä Budapestilta katunäkymät tuntuvat, varmaankin olosuhteiden pakosta. Neonoirin keinoja hyödynnetään täysimääräisesti, voice-over ja lenseä musiikki ovat kuin suoraan Dick Richardsin Farewell My Lovelysta (1975). Romaanin tapaan kokemus jää kuitenkin vähän kylmäksi, teos on persoonaton ja ohut. Tähti Schmidtin mukaan Kondor on parantanut otettaan ensimmäisen teoksen jälkeen, joten ehkä jatko-osia on vielä syytä tsekata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti