Servaalin Pasi Lehtinen kutsui Põhjalan kellarioluiden "esimaisteluun" ennen varsinaisen teistingin alkua Makkarataloon. Aikataulut kerrankin mätsäsivät ja pääsin paikalle, jossa Pasi jo odotteli Anikó Lehtisen kanssa. Muitakin vieraita oli kai luvassa, mutta viime hetken esteitä käsittääkseni. Põhjalan ykkösketju Chris Pilkingtonin ja Samu Heinon johdolla pölähti suoraan laivalta mukaan ja homma saatiin käyntiin. Siis panimon Cellar-sarjan oluita tarjolla, vanhin oli noin kolmevuotias, siis pullotuksen jälkeen. Näitähän on kypsytetty pitempään jo ennen pakkaamista. Chris ja Samu siis esittelivät tuotteita, Anikó ja minä kiskoimme nesteet naamaan.
Neljä ensimmäistä olivat minulle ennen kokeilemattomia. Ülo on 10-prosenttinen maustettu imperial saison, karviaismarjalla työstetty ja chardonnay-tynnyrissä kypsytetty. Fenolisuutta ja varsin raikasta hedelmäisyyttä, aika paljon hiilihappoa, mutta se ei erityisemmin haitannut. Ei varsinaisesti hapan, mutta vähän sinne päin kirpeyttä. Tämä oli hieno olut, toinen session parhaista juomista.
Laugas on imperial gruit, 12,3 %, kuminaa, katajanmarjoja ja yrttejä. Todella voimakas tuoksu, mausteinen pehmeä maku, ei makeutta. Varsin onnistunut tämäkin, luultavasti tuoreena paljon karkeampi. Cowboy Breakfast oli session erikoisin tuotos, 12,5 %, chiliä, mustaherukkaa ja kahvia, Jim Beam -kypsytys. Pekoni leimallisesti esillä tässä merkillisesti, savua, raskautta, suklaata, tupakkaa. Omalaatuisen kuiva, hyvä saavutus näin vahvassa oluessa. Ehkä vähän maitoista happamuuttakin mukana. Tässä oli jo ehkä liikaakin ainesosia.
Session ainoa uusi olut (pullotettu siis äskettäin) Honey Laku ei mitään sessioitavaa sekään, 10,5 %. Imperial porter, kanervahunajaa, mustaherukkaa, lakritsijuurta, kypsytys PX-sherryssä ja bourbonissa. Istunnon makein, vaikka ei ällökamaa, lakritsa hallitsee kokonaisuutta vahvasti. Mielenkiintoisesti erottui joukosta "vihreänä", tämäkin luultavasti ikääntyisi edukseen.
Tanskalaisyhteistyönä valmistunutta Taanilinn-porteria olen maistellut hanasta viime vuonna. Virolainen yrttilikööri tässä ollut innoittajana ja alkoholia on saatu 14 %. Yrttinen ja mausteinen kuiva vahva porter, oikein hyvässä tasapainossa pehmeyttä ja dokabiliteettia. Ei kuitenkaan minun suosikkeja tällainen mausteisuus.
Session päätöstuote sitten sopi minulle paremmin. Pime Öö Laphroaig-tynnyristä, tätä maistelin jo tuoreempana viimevuotisessa Lehtinen & Nikkanen -elämystapahtumassa. Hyvin kolisi nytkin savuinen turpeisuus aromissa, maussa mallas ottaa hyvin koordinaatiovastuuta ja pystyy hoitamaan kokonaisuuden maaliin tyylikkäästi. Tämä siis oli aloitusdrinkin ohella se session toinen huipentuma. Panimon yleistiedoista mieleen jäi se, että Suomi on tällä hetkellä vasta kakkonen vientimaista. Ranska on kirinyt edelle, sinne on saatu iso diili johonkin suureen baariketjuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti