Satuin pyörähtämään Suvilahdessa Stadin Panimobaariin ja eiköhän terassilla patsastellut ydinryhmä Timo, Aki ja Jenni. Päädyin maistelemaan käymistankeista uusimpia näytteitä, vaikka operoin tiukalla aikataululla. Ensimmäisenä Idaho 7 IPA, Akin kommenttien mukaan pitkästä aikaa "oikea" IPA Stadilta, vahvuutta 7,0 %. Idaho 7 -humala siis pääroolissa. Kirkasta west coast -kamaa, talon tapaan tutusti persikkaa, passionia, miksei makeampaa sitrustakin appelsiinin suuntaan. Mallasrunkoa on tasapainottavasti ja pienenä yllätyksenä viime aikojen raskain peräkärry Stadilta, varsinkin nielaisun jälkeen kuiva katkeruus ottaa yllättävän tanakkaa otetta. Ehkä hiilihappoa ripaus liikaa, mutta raikkaassa oluessa on nyt potentiaalia menestykseen.
Pari muuta näytettä olivat vielä kovin keskeneräisessä tilassa, ensimmäisenä kuivahumaloitu Farmhouse Ale, myös 7,0 %, tuoksussa kovasti fenolia ja esterisyyttä, vähemmän maussa, mutta belgihiiva puree tosissaan siinäkin. Ei hapan, mutta pippurinen mausteisuus hallitsee, hedelmäisyys jää taaemmaksi. Kovasti makua jo tässä vaiheessa. Kolmannessa IPAssa uusiseelantilaista uutta Moutere-humalaa, johon törmäsin ensi kerran pari viikkoa sitten Tukholmassa Unibärsumin oluessa. Tämä olut oli vielä niin alkuvaiheessa, ettei oikein kannata kommentoida mitenkään.
Loppukevennyksenä maistiaiset varaston nurkasta löytyneestä Cascadian Dark Ale -pullosta, vuodelta 2012. Tehty siis vanhassa Kyläsaaren panimossa. Ilkka Sysilän perustermiä lainaten, fragranssit ovat jo hukkuneet. Melkoista rusinasoppaa, mutta ei mitään epämiellyttävää. Kuivaa tummaa olutta, jossa mallas ottaa selvää voittoa hedelmästä. Stadin Panimobaari, 22.10.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti