Reissun viimeinen pitkä lähes 400 kilometrin päiväsiirtymä, loput lyhyitä pyrähdyksiä. Ajoa aluksi vähän New South Walesissa Murrayn pohjoispuolella. Itse joki aika vähän esillä koko reitillä. Pieniä järviä välillä, muuten aika tavanomaista ja tietysti aivan tasaista, kun jokilaaksossa ollaan. Kuolleita kenguruita tasaisesti tien varressa, kokonaislukema alkanee olla jo noin 20. Echuca vähän vaatimaton pysähdyspaikka, ainakin craft-mielessä. Ehkä olisi voinut jatkaa vielä Sheppartoniin, mutta ei sekään lupaavalta ennakkotiedoissa tuntunut. Echucassakin on panimo, Bandicoot, mutta se ei auki keskiviikkona. Motellin esitteistä huomasin, että kaupungissa on tislaamoravintolakin, mutta sekin tiistaina ja keskiviikkona kiinni. Maanantaina sinne olisi päässyt. Kovaa hellettä edelleen, vaikka auton mittari kohosi nyt vain +34 C asti kello 14 mennessä. Alkuperäissuunnitelmissa oli oluen nauttiminen New South Walesin puolella joen toisella puolen Moamassa, mutta luovuin ajatuksesta. Helteessä ei kannata sillan yli kävellä ja sain autolle hyvän parkkipaikan motellista. Ei kannata riskeerata sen menettämistä.
Kävelin siis kylmästi teurastushelteessä ilman varjoja toista kilometriä Echucan ytimeen. Vaikka kuumuus on kuivan puoleista, niin Sonnisaari-paita ehti kastua. Menin oluelle ensimmäiseen huomaamaani baariin, jonka nimi jäi hieman arvoitukseksi. Ilmeisesti kyseessä oli Echuca Hotelin monitoimintojen yksi osa. Matilda Bay on Melbournesta, mutta Budweiserin omistuksessa. Kirkasta olutta, lievästi hedelmää oluessa, hieman karamellia, Kopparbergin lasissa tarjoilu. Tarjoilijan bucket-listalla kuulemma Suomi, pimeys ja kylmyys sopisi hyvin. Olin aluksi ainoa asiakas lounaan ja päivällisen välisessä suvannossa, mutta muitakin ehti oluen aikana paikalle. Echuca (VIC), Echuca Hotel, 20.11.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti