Perinteinen Stadin Panimon käymistankkien laaduntarkkailusessio, tosin Aki Uutela ei tällä kertaa mukana. Pientä jäähyväisfiilistä ilmassa, koska Timo Konttinen on muuttamassa siideriomenien sekaan Asturiasiin. Ei mies kuitenkaan ole katkaisemassa siteitään panimoon. Mukana Ilkka "Kusettaja" Sysilä, Olvin Olli Heikkilä ja vastavalittu Stadin toimitusjohtaja Tero Ruusu.
IPAttoman tammikuun katkaisuksi heti kärkeen uutta New England IPAa, 5,4 %. Nyt on oikeaoppisen sameaa, tasapainoisesti mehuisaa, lähes riittävästi katkeraakin. Nyt Stadi alkaa saada NEIPAnsa kuntoon useamman yrityksen jälkeen, tässä oli mukavasti otetta, session parasta antia ilman muuta. Seuraavaksi Stadindorf Sticke Alt, eli vähän tanakampaa altbieriä, tosin sattuneesta syystä tämäkin 5,4 %, sticke voisi olla vahvempikin. Arianalla kuivahumaloitu, se toi ehkä epäortodoksisempaa vivahdetta altiin, fiilis kääntyy ehkä enemmän brown alen suuntaan. Pähkinäisyyttä ei havaittavissa, enemmän maltaan ja hedelmäisyyden vuoropuhelua. Tämä ei kohonnut aivan NEIPAn tasolle.
Aiemmista sessioista poiketen siirryimme istumaan baarin puolelle tässä vaiheessa, ikä alkaa jo painaa osanottajia. Vitsi vitsi, halusimme antaa tilaa ja rauhaa panimossa tungeksiville vierailijaryhmille. Juomatkin tulivat siis nyt baarin puolelta eikä tankeista suoraan. Tämä sopi hyvin, koska edellisestä täysipainoisesta sessiosta on jo aikaa ja monet myynnissä olevat Stadin tuotteet kokeilematta. Stadifornia Rye Lagerissa jotain epämääräistä tuoksussa. Itse arvailin tilliä, kanssamaistelijakommenteissa esiintyi vihreää nallekarkkia ja fenkolia. Saksalaishumaloidussa ruislagerissa oli jokatapauksessa jotain eksoottista aromia, joka maussa jäi taustalle ja sekoittui sitten tyypillisempään leipäiseen vivahteeseen.
Aprikoosiwitissä sentään oli tuttu belgihiivan fenolinen tuoksu, joka maussa pyöristyi aprikoosin kautta. Mausteisessa oluessa ei kuitenkaan riittävää harmoniaa. Vielä erikoisempi oli Idaho 7:lla sinkkuhumaloitu american IPA, jossa selvä mansikkainen tuoksu. Maussakin marjaisuutta, kirpeyttä, ei sitruksisuutta. Näiden epämääräisempien otteiden jälkeen oli sitäkin tervetulleempi puhdas ja kirkas Pacific DIPA, 8 %, kohtuullisen makea, mutta ei karamellinen, oikein hyvää ja raikasta.
Vielä parempi oli Belgian Blonde Ale, 5,4 %, jenkkihumaloitu belgi, erittäin tasapainoinen esterisyys ja hedelmäisyys, kevyesti mausteitakin äärimmäisen kuivassa kokonaisuudessa. Vertailut Rulles Estivaleen eivät kaukaa haettuja. American Farmhouse IPA puolestaan löysi esikuvia Boulevardin Tank 7:n kaltaisista jenkkifarmhouseista. 7 %, lievästi karamellinen tuoksu, kuiva, pihkainen, esterinen, oikein raikkaasti hedelmäinen. Kahta hiivaa käytetty, belgin lisäksi neutraali jenkkialehiiva. Saman oluen seljanmarjainen Elderberry-versio ei ollut samaa tasoa, mutta kelpo juoma sekin. Punainen olut, marjaisuus leikkasi tässä kuivahumalointia ja muitakin hienompia särmiä, kokonaisuus jäi makeammaksi ja vaisummaksi, lievää marjaista happamuuttakin.
Edelliset kolme belgiä olivat selvästi session kohokohta. Vetäytymisvaiheessa sitten vielä pari vaatimattomampaa yksilöä. Printanière-saisonissa 5,5 %, todella hedelmäinen tuoksu, mutta myös jotain kalkkisempaakin efektiä. Tuoreus ei ilmeistä. Incredible Pale Ale myös 5,5%. Kirkas olut, tässäkin sama fenkolinen tuoksu, Sysilä löysi myös sinihomejuustoa. Hedelmäuutteella infusoitua kamaa, suunnattu kai lähinnä Kiinan markkinoille. Tämä jäi session vaisumpaan päähän. Lopuksi vielä tien päälle siideriä Bretagnesta, se oli ihan kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti