Töölön mahtavan pubin vuotuinen huipentuma, pääsin muiden sitoumusten takia paikalle vasta klo 16:10, mutta tilaa oli vielä hyvin. Ilahduttavasti tapahtuman nimi oli taas muuttunut, nyt otsikkona Stout- ja porterpäivät. Aiemmin nimessä on esiintynyt portteri, mutta on todellakin jo aika jättää hyvästit tälle muinaisjäänteelle. Kansainvälisesti oluttyyli tunnetaan porter-nimellä ja portteri viittaa Suomessa hankalasti alkoholittomaan virvoitusjuomaan. Seuraava suositeltava askel on tiputtaa myös stout pois nimestä. Stout tarkoittaa nykyään samaa kuin porter, joten sen toistaminen on turhaa.
Vetäisin aluksi maisteluun Kimiton porterit. Vuoden kegissä kypsynyt 2019 Porter tarjoaa aluksi maitoisuutta ja leipämäisyyttä. Paahteisuus hillittyä, ehkä hiilihappoa liikaa, vähän ohut, karamellia lievästi, silti kuiva. 6 %, jälkimaku tyhjähkö. Täyteläisyyttä kaipaisi lisää puhtaaseen olueen. Laphroaig-tynnyrissä neljä viikkoa viipynyt Smoked Barrel Aged Porter -versio on aivan erilainen. Turpeinen tuoksu tyrmäävää ja sama veto jatkuu maussakin, savuisuus hallitsee voimakkaasti ja tuo tukevuutta ja täyteläisyyttä mukaan, toimii varsin hyvin. En yleensä ole innostunut viskitynnyrioluista, mutta tässä on mielekkyyttä, koska lopputulos on paljon parempi kuin perusversio.
Rokan olutveteraaniveljekset Urhon ydinryhmän kanssa ovat taas käyneet Perhossa panemassa oman porterinsa. 6,45 %. Hyvin mausteinen tuoksu, inkivääriä, tervaa, uuniomenaa. Pehmeää, ei hiilihappoa oikeastaan ollenkaan, hieno juttu. Mutta lihainen maku on todella epämiellyttävä perverssisti hedelmäisyyteen yhtyen. Tästä tulee ikävästi mielikuva, jossa huonon itsetunnon omaava hipsteriryhmä on päästetty oluen tekoon ja naurettavilla lisäaineksilla yritetään peittää täydellinen ammattitaidottomuus. Maistilan Colonia oli selvästi puhdaspiirteisempi. 7,2 %, hedelmää, öljymäinen, makeahko, ei paahdetta. Vähän yksiulotteinen, lievää mausteisuutta, ei jälkimakua. Tässä vaiheessa iltaa paljastettiin myös uusi valokuva baarin seinälle, Ilta-Sanomien arkistosta. Kyseessä klassinen lentokenttäkuva, jossa asevelisosialistista takinkäännön neuvostodemariksi tehnyt alkoholiongelmainen ulkoministeri Väinö Leskinen seisoo muovikassi kädessä Kekkosen rinnalla. Muovikassin sisältö paljastettiin nyt 50 vuotta myöhemmin. Se sisälsi suklaata ja meetvurstia. Hilpeästi myös Urho's tarjosi asiakkaille samoja tuotteita, ehkä meetvursti maistui enemmän salamilta.
Seuraavaksi espanjalaiskaksikko. Laugarin Black Widow, 8,0 %, puolalainen Stu Mostow kumppanina, mausteinen tuoksu. Makeutta, ei liikaa mausteita, tukevaa. Anista silti häiritsevästi, ei täysin miellyttävä. Tämä oli kuitenkin paljon nautittavampi kuin La Quincen Vanilla Milkshake, 8,5 %. Suffelia, vaniljaa, makeutta, pehmeää, mutta aivan liian makeaa.
Viimeisessä parissa ensin Uudesta-Seelannista 8 Wiredin iStout, 10,5 %. Paahteisen tanakka, vähän rommimaisuutta. Täyteläinen, mausteisuutta maltaisuuden ohella. Ei virheitä, ei häiritseviä ominaisuuksia. Hornbeer Dirty Danish Oil peräti 12 %, vähän hapanta, mausteita tässäkin, yllättävän hyvä juotavuus, ei paahdetta, kuivaa, hieman katkeruuttakin mukana. Sosiaalinen tilanne oli koko session aikana päällä, joten muistiinpanot vain suuntaa antavia. Keskittyneemmissä olosuhteissa oluista olisi ehkä enemmän kerrottavaa löytynyt. St. Urho's Pub, 12.2.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti