Adrian McKintyn Sean Duffy -sarjan kuudes romaani vuodelta 2017. On vuosi 1988 ja katolinen Duffy on edelleen poliisina Royal Ulster Constabularyssa Carrickfergusissa Belfastin pohjoislaidalla. Miehellä on pieni tytär nuoremman tyttöystävän kanssa. Romaanin nimi on taas Tom Waits -sitaatti, joka löytyy vuoden 1999 Mule Variations -levyn kappaleesta Cold Water. Todella synkällä prologilla lähdetään liikkeelle, mutta sitten palataan normaalirytmiin. Huumoria on ehkä aiempia teoksia enemmän, mutta mustaa se on. Duffy on varsin huonossa hapessa, parisuhde rakoilee, päihteiden käyttö kiihtyy ja terveyskin reistailee. Tarina jää junnaamaan melko pitkäksi aikaa, mutta kiihdyttää sitten viimeisellä kolmanneksella kovaan vauhtiin. Edellisessä Rain Dogs -romaanissa käytiin jopa Oulussa ja nyt löytyy Bulgaria-yhteys. Sellainen pointtikin tulee esiin, että lähes kaikki Bulgarian juutalaiset pelastuivat holocaustilta. En ollut kuullut asiasta ennen.
Tutkittava rikos on huumekauppiaan murha, jossa erikoista on vain murha-ase, jousipyssy. Tutkinta edistyy siis hitaasti, mutta paisuu sitten loppupuolella megalomaanisiin mittoihin. Ensi kerran sarjassa McKinty yhdistää Pohjois-Irlannin vastakkainasetteluun Glasgow'n jalkapalloseurat Rangersin ja Celticin. McKintyn kirjoitustyyli on hieman muuttunut, mukana on nyt entistä enemmän lakonista sähkösanomatekstiä James Ellroyn ja Don Winslow'n tapaan. Se sopii hyvin kiihdyttävään tarinaan, mutta kertoo ehkä McKintyn lievästä yliyrityksestä. McKintyhän on haastatteluissa valitellut talousvaikeuksiaan, kun kirjat eivät myy tarpeeksi. Todellisia tapahtumia liitetään taustoihin totuttuun tyyliin, tunnetuin viittaus ehkä Michael Stonen surmaamat kolme katolista IRA-hautajaisissa, joihin osallistuivat Gerry Adams ja Martin McGuinness. Kokonaisuutena teos ei ole sarjan parhaita, mutta erittäin laadukasta jälkeä taas. Sarjasta on jäljellä vielä seitsemäs osa ja jatkoa saattaa tietysti senkin jälkeen syntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti