Pre-juhannustasting 2020

Koronatauon jälkeen taas teisting-session vuoro. Kukaanhan ei ole nyt pystynyt matkailemaan, joten mitään varsinaista teemaa tällä maistelulla ei ollut. Tarjolla oli lähinnä nettikauppaostoksia Janne Keskisarjalta ja Matias Kainulaiselta. Saarisen Matti oli käynyt Perhon panimon kaupassa ja Perho-kaksikolla kiskaistiin istunto käyntiin.

Raspberry Douglas Fir Gose, 6,2 %. Perhossa suosittiin takavuosina perinteisiä oluttyylejä, mutta nyt sielläkin on suuntaa reivattu. Vadelma-douglaskuusigose poreili vahvasti, tuoksussa happamuutta ja hedelmää. Maussa hallitsee vadelma selvästi, ei juuri happamuutta, ei suolaisuuttakaan. Kuusenkerkältä mausteisuus varmaankin tuntuu, kun sitä osaa odottaa. Ei tästä oikein minun uudeksi suosikkityyliksi ole.

Toinen Perhon tuote Savusirkka, 7,2 %. Hyönteisillä maustettu savuolut siis. Hieman savuisuutta, tervainen, makeahko, maltainen. Ei katkeroa, ei täyteläisyyttä, eikä kovin miellyttävä. Tervaleijonamainen makea esanssisuus hallitsee, kotisirkkojen mahdollista lisäaromia en huomannut, ainakin kiinteänä aineena hyönteisiä ei näyttänyt oluessa lilluvan. 

Freeportissa majaileva Maine Beer Company ei ole itselle kovin tuttu, yhtä olutta olen maistellut Manhattanilla. Lunch on "east coast IPA", 7,0 %, ei kovin samea. Herukkaa tuoksussa, maussa trooppista hedelmää. Katkeroa kohtuudella, kunnon tavaraa. Puolen litran pullo, ei yleisimpiä pakkausmuotoja jenkkioluissa.  

Alaskan suurkaupungin Anchoragen nimikkopanimolta oli sessiossa viisi olutta. Ensimmäisenä Love Buzz, brettasaison kypsytettynä pinot noir -tynnyrissä, 8,0 %. Citralla kuivahumaloitu, muitakin humalia varmaan käytössä, 40 IBU. Rumahko ulkonäkö, hapan tai ainakin fankinen lantatuoksu. Hedelmäisyyttä, syvää kypsää hedelmä. Viinimäisyyttä runsaasti, punaviini hallitsee juomaa vahvasti, tanniinia, kirpeyttä. 

Heti perään Anchoragelta Love Buzzin Mosaic-versio, muuten sama resepti. Helpommin juotavalta tuntuu, mehuisuutta enemmän. Vähemmän intensiteettiä ehkä, vähemmän viinimäisyyttä. Ehkä suu turtui, mutta tuntui selvästi paremmalta kuin Citra-pläjäys.  

Northern Monk Vitamin Sea Patrons Project 21.04 Dream Line Forms: Four ehkä oluen nimi, myös SKGN tölkin kyljessä. Leedsiläisen Northern Monkin pääyhteistyökumppanina Vitamin Sea -panimo Massachusettsista. 7,5 %, 15 IBU, Citra ja Strata, hazy IPA. Samea, herukkaa tuoksussa, kissanpissaa. Aika raikasta, katkeroakin ibunumerosta huolimatta. Puhdistaa suuta mukavasti brettan jälkeen. Hyvää mehukaljaa.

Anchoragelta kolmas näyte, The Tide And Its Takers on brettatripel, 9%, chardonnay-tynnyriä. Aiemmissa versioissa ollut Sorachi Acea, mutta ei ilmeisesti tässä. Styrian Golding, varmaan muitakin on.  Funkkia tuoksua, miellyttävämpää hedelmäisyyttä, selvästi parempi kuin punaviinijutut. 

Brooklynista DDH Imperial IPA, Other Halfin Mylar Bags, 8,5 %, Amarillo, Galaxy, Citra, Mosaic, El Dorado. Kaksi kuukautta tölkityksestä. Sameaa mehujuomaa. Ananasta runsaasti, erittäin hyvä juotavuus, ei tunnu alkoholi ollenkaan, yksi session kohokohdista. 

Alaskan viimeinen pari on Bitter Monk, belgityylinen tupla-IPA brettalla ja chardonnay-tynnyrillä. Sattumoisin olen tämän oluen perusversion juonut 2012. Nyt vuoroon Citralla kuivahumaloitu versio, 9,0 %, 100 IBU. Samea, hapan tuoksu. Hedelmäisyyttä, kuivaa, hapanta, intensiivistä. Ei katkeraa jälkimakua IBU-numerosta huolimatta. Ihan ok. 

Bitter Monkin Mosaic-muunnelma ei nyt kovin paljoa poikennut, ehkä vähän hedelmäisempi. 

Perennial Artisan Ales on itselleni uusi tuttavuus Missourin St. Louisista. Dark Matter Coffee Stoutissa 11,5 %. Paksu viskositeetti, paksu tuoksu. Makeaa ja täyteläistä, kahvia runsaasti. Makeus häiritsee, ei palanutta paahteisuutta. Öljyisyys ei sinänsä ongelma, mutta en näin makeisiin portereihin pääse sisään.  

3 Fonteinen Oude Kriek, 6,3 %, seizoen 17/18, lokakuussa 2018 pullotettu. Parasta ennen 2038. Vahvaa hapanta tuoksua, kuivaa, hedelmäisyyttä, intensiivisyyttä. Kirsikka ei erityisemmin esillä, Matti löysi kaneliakin tästä. 

Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake, 13 %, Lervigillä tehty syskuussa 2016. Tuoksussa viskiä, ei vaahtoa. Vanilja kuivunut, ei kovin makea. Jälkimaussa makeutta, ehkä voisi olla intensiivisempi, mutta melkoisen vakuuttava sulti kokonaisuutena.

Session toinen leedsiläinen North Brewingin Premier Hop Triple Hopped Triple IPA, 10,0 %. Samea, sitrusta tiukasti, ananasta, oikein hyvää. Juotavuus kunnossa, maaliskuun lopussa tölkitetty. Ei huono, vähän liikaa makeutta loppujen lopuksi.

Foundersin KBS, Espresso-versio, 12,0 %. Pikimusta, kahvia ja suklaata tuoksussa. Kuivempi kuin Perennialin kahviporter, hedelmäisyyttä hyvin, tuli juotua vähän liian kylmänä. Ihan kiva. 

Burley Oakin panimo tulee Delmarvan niemimaalta, Marylandin Berlinistä, läheltä Ocean Cityn rantalomakaupunkia. Tangled Up In Green, nimessä tietysti viittaus Dylanin biisiin, 9,8 %. Samea, sitruksinen tuoksu, yrttisempi maku, mutta pysyy hedelmäisenä. Lievää karkeutta,  ei niin raikas kuin oletettavasti parhaimmillaan, mutta toimii silti hienosti. Tämä tuli vastaan varsin loppupuolella sessiota ja aistimet eivät enää terävimmillään. Olisiko silti jopa session paras.

Michiganin Kalamazoon Bell'sin Expedition Stoutin bourbon barrel aged -versio. Tätä join pikaisesti Kööpenhaminassa Mikkellerin festivaalin kuohuissa 2016. Nyt sitten rauhallisempi otos, Vintage 2018, 12,8 %. Kuivaa maltaisuutta, intensiivistä on, lakritsaa, mutta silti pysyy kuivana. Ei kovin paljon vaniljaa, hedelmäinen stout.  

Session päätteeksi vielä Jannen kellarista 2015 pullotettu De Molen Bommen & Granaten barleywine, Rioja-kypsytetty versio, 11,9 %. Makeaa, punaviinimäisyyttä, vähän kellarimaista tunkkaisuutta, voisi olla miellyttävämpikin. Ehkä jo ohittanut optimivaiheensa, kypsää hedelmäisyyttä, ei session huippuja.