Joulukuussa 2012 ilmestyneen Blizzardin seiskanumeron pienoisteemana on Kolumbia, varsinkin sen ns. El Dorado -kausi 40-50 -lukujen vaihteessa. Maa erosi FIFAsta ja houkutteli ulkomaisia tähtiä piraattiliigaan kovalla palkalla. Tunnetuimpia olivat argentiinalaiset Adolfo Pedernera, Alfredo di Stéfano ja Nestor Rossi, mutta mukana oli myös brittejä. He eivät kuitenkaan kauaa kestäneet eksoottisissa oloissa, pisimpään sinnitellyt englantilainen laitahyökkääjä Charlie Mittenkin lähti jo yhden kauden jälkeen. Erityisfokuksessa on liettualaissyntyinen maalivahti Vytautas Kriščiūnas, joka voitti Kolumbian mestaruuden Deportes Caldasin riveissä, mutta palasi Argentiinaan 24-vuotiaana ja lopetti koko uransa siihen. Blizzardissa nyt vaikuttavia kuviakin varsin myyttiseksi jääneeltä aikakaudelta. Millonariosia pidettiin silloin jopa maailmanykkösjoukkueena, koska se pelasi River Platen 40-luvun tyylillä ja onnistui voittamaan näytösotteluissa mm. hallitsevan mestarin Uruguayn, Real Madridin ja jopa Unkarin. Jutusta ei käy ilmi missä vaiheessa jälkimmäinen tapahtui, Unkarillahan oli todella pitkä tappioton putki ennen MM-finaalia 1954.
Muuten juttujen taso totuttuun tapaan vaihtelee. Ivica Osimin haastattelussa jäädään harmittavasti pintatasolle, bosnialaiselta irtoaa vain pari mielenkiintoista kommenttia Dragan Džajićista, Dragan Stojkovićista ja Srečko Katanecista. Katanec ei kuulemma pelannut 1990 neljännesfinaalissa Argentiinaa vastaan, koska sai perhettään koskevan väkivaltauhkauksen. Useampi tarina viktoriaanisesta Britanniasta on liian muinaishistoriaa. Kiintoisa kohtalo oli Arvikasta ja Åmålista Olympique Marseillen kaikkien aikojen maalitykiksi ponnistaneella Gunnar Anderssonilla. Anderssonin nimi on muistaakseni joskus tullut esille, mutta useammin Marseillen ruotsalaisista on ollut esillä myöhäisempi stara Roger Magnusson. Aulis Rytkösen aikalainen Andersson siirtyi 1950 Marseilleen eikä pelannut yhtään maaottelua Ruotsin paidassa. Kahdeksan kauden aikana syntyi 169 liigamaalia ja sitä eivät ole pystyneet lyömään muuten ehkä suuremmiksi Marseillen legendoiksi kohonneet Josip Skoblar ja Jean-Pierre Papin. Andersson oli perso viinalle ja kuoli jo 41-vuotiaana 1969. Melkoisen unohdettu hahmo Marseillen ulkopuolella, myös Ruotsissa.
Greatest Games -sarjassa on vuorossa UEFA Cupin kakkoskierroksen toinen osaottelu Stadio Olimpicolla Lazio - Ipswich Town. Bobby Robson oli rakentamassa pikkukaupungin joukkueesta contenderia, ykköskierroksella oli kaatunut Real Madrid ja Lazio otti ensimmäisessä ottelussa Ipswichissä kuokkaan 0-4, sentteri Trevor Whymarkin tehdessä kaikki maalit. Whymarkin ohella Robsonin luottomiehiä tässä varhaisessa vaiheessa olivat puolustajat Kevin Beattie ja Mick Mills, keskikentän eteläafrikkalainen Colin Viljoen ja Whymarkin kärkipari David Johnson. Lazio oli kulkemassa tällä kaudella kohti scudettoa itsevarman hyökkäysvaunun Giorgio Chinaglian johdolla. Muita tuttuja nimiä rosterissa olivat libero Giuseppe Wilson, laitakärki Vincenzo D'Amico ja huumorimies Luciano Re Cecconi, jonka koruliikkeen omistaja ampui 1977 Lucianon teeskennellessä ryöstäjää. Whymark sai Roomaan saapuessaan AS Roman kannattajaklubin johtajalta kunniakirjan urotyöstään Lazion vahingoittamiseksi. Olimpicolla Lazion kannattajat olivat siis höyryissä jo ennen ottelua. Värikkään ottelun Lazio voitti 4-2, mutta Ipswich siis yhteismaalein kirkkaasti jatkoon. Epäselviä tuomaripäätöksiä sisältäneessä ottelussa ei varsinaisia sikamaisuuksia nähty, mutta ottelun loputtua katsojat mellakoivat sitäkin enemmän. Tuomarikin pääsi kentältä vasta kaksi tuntia puhalluksen jälkeen. Lazio siis voitti tällä kaudella Italian mestaruuden, mutta ei päässyt seuraavan kauden Euroopan Cupiin tämän ottelun mellakan aiheuttaman pelikiellon takia. Ipswich kukisti vielä seuraavalla kierroksella Twenten, mutta tippui neljännesfinaaleissa Lokomotive Leipzigille ranagaistuspotkukilpailulla. Varhaisia pilkkukisoja nähtiin turnauksessa toinenkin, Leeds pudotti tällä samalla toisella kierroksella Hibernianin pilkuilta, mutta krässäsi sitten kolmannella kierroksella hämmentävästi José Maria Pedroton valmentamaan Vitória Setúbaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti