Keväällä oli tarkoitus maistella Timo Alasen keskilännen kiertueen tuomisia Tampereella. Uudenmaan rajalle nousi kuitenkin rautaesirippu, joten homma peruuntui. Sain postissa saartorenkaan sisään pari näytettä, mutta muuten Minnesotan, Iowan ja Wisconsinin tuoreoluet menivät omalta kohdaltani ns. parempiin suihin. Nyt korvaava järjestely koronatilanteen hieman rauhoiduttua. Timo oli tilannut edustavan setin netistä pääosin amerikkalaisia oluita, pääosin moderneja hazy IPOja, mutta joukossa muutama muullainenkin edustaja. Kolmanneksi maistajaksi pääsi ylöjärveläinen olutharrastaja ja Werder Bremen & Watford -kannattaja Tommi Jalonen. Oluet olivat pääosin jenkkitölkkejä, joten maisteluannokseksi tuli varsin ihanteellinen 15 cl. Ensimmäinen tölkki sihahti auki lauantaipäivänä kello 11 Timon residenssissä ja paluujuna Pasilaan lähtisi klo 19. Peliaikaa oli siis varattu riittävästi täysipainoiseen sessioon.
Kroatian Zagrebissa toimivalta Nova Rundalta avausolut, American pale ale, 5,2 %, 42 IBU. Herukkaisuutta tuoksussa, runko vähän horjuu maltaisuuden puutteessa ja aavistus hartsiakin löytyy. Raikasta kamaa silti ja suu tuli hyvin huuhdeltua.
Missourin toisesta suurkaupungista St. Louisista tuleva 4 Hands itselleni uusi tuttavuus. Contact High Hazy on osa laajempaa Contact High -sarjaa, 5,5 %. Sessio-IPA siis kyseessä, samea, edellistä kirpeämpää hedelmää ja nyt runko täyteläisempi. Ei katkeruutta, sitä ei kyllä löytynyt mainittavammin koko session aikana. USA:ssa käsittääkseni edelleen tehdään katkeriakin modernia IPOja, mutta tähän settiin niitä ei nyt osunut. Jatkossa en siis oluiden kohdalla, enää jaksa marmattaa katkeruuden puutteesta, mainitsen vain jos sitä löytyy havaittavasti.
Sitten syvään Etelään, Alabaman Birminghamin hyvää mainetta jo kerännyt TrimTab ei ole aiemmin kohdalleni osunut. En ole Alabamassa käynyt enkä ehkä ole ennen osavaltiossa tehtyä oluttakaan juonut. Yhteistyö Brooklynin Other Halfin kanssa, All Together -sarjaa, jolla eri panimot ovat keränneet varoja "hospitality professionals"eille. Tarkoittanee siis hotelliravintola-alan HoReCan työntekijöitä. 6,6 %, edellistä kirkkaampi ja kuivempi olut. Vähemmän hedelmäisyyttä, mutta herukkaa kyllä löytyy.
Mainen koillisen osavaltion Brewer on toisella puolen Penobscot-jokea tutumman Bangorin kupeessa. Näin nimetyssä kaupungissa on luonteva panna olutta ja sitä Mason's siellä tekeekin. Liquid Rapture on tupla-IPA, 8,2 %, 68 IBU. Humalina Ella, Citra ja Idaho 7. Kissanpissaa on runsaasti, varmaankin valunut Citrasta. Raikas ja täyteläinen, erinomainen juotavuus näin vahvaksi, selvästi session ensimmäisen nelikon miellyttävin olut.
Makukalibrointitarkoituksessa IPA-putki poikki imperial stoutilla. Jalosen Tommi oli käynyt Savonlinnassa Olaf Brewingin eli entisen Mustan Virran Panimon kaupassa ja toi mukanaan näytteen panimon vahvasta tuotannosta. Northern Comfort -nimellä varmaan haetaan vitsikästä viittausta Southern Comfort -viskilikööriin, onhan se tosin myös mm. Walter Hillin elokuva. 11 %. Kahvia ja tummaa suklaata tuoksussa. Aika pehmeää, vähän lakritsaakin. Oikein näppärää todella tuoreenakin, tämä ei ehkä paranekaan ikäännyttämällä.
Takaisin IPA-fiiliksiin, New Jerseyn Little Ferrysta Brix City -panimon Rock Flat Eagle, 8,0 %, NZ-humalat Nelson Sauvin ja Wai-iti. Kissanpissaa, todella intensiivinen tuoksu. Samea, makeahkoa persikkaa, trooppista hedelmiä. Todella miellyttävä.
Seuraavaksi kolme olutta session oletetulta huippupanimolta, ainakin Timo oli näihin mieltynyt reissulla. Lupulin toimii Minnesotan Big Lakessa, Minneapolisin luoteispuolella. Ensimmäisenä kevyempi IPA Hooey, 6,2 %. 60 IBU. Samea, kissanpissaa ja trooppista hedelmää. Ei ehkä aivan tuoreimmillaan, mutta ei mitään tunkkaisuutta havaittavissa. Aika hillitty tapaus, mutta kaikki toimii saumattomasti, hyväähän tämä on.
Toinen Lupulin-panimon tuote Straight Hash Homie, tässäkin 60 IBU, mutta vahvuutta lähes DIPA-tasoisesti 7,7 %. Pulvurihumalointi, ei pellettejä tai käpyjä. Kirkas ja edellistä kuivempi, ehkä aavistuksen tukkoisempi edelliseen verrattuna. Ei suuria eroja, mutta siltä nyt tuntui.
Session kolmas Lupulin-olut aito tupla-IPA Blissful Ignorance, 9,0 %, 70 IBU, Citra, Mosaic ja Columbus, tölkitetty 14.5.2020. Samea ja nyt havaittavasti tuoreempaa kuin edellinen. Alkoholi ei tunnu maussa, hedelmäisyyttä hyvin ja hallittu tasapaino näin vahvassa oluessa. Lievää makeutta on, mutta ei haittaa. Tässä oli nyt katkeruuttakin aavistus. Ehkä tosiaan session huipputuote, vaikka muistikuvat Mason'sin Rapturesta edelleen vahvat tässä vaiheessa.
IPA-nelikon jälkeen taas vähän muuta vaihteeksi. Denverin sour-panimo Black Projectilta Typhoon, veriappelsiinia ja mustikkaa. Vain 4,5 %, punainen väri, hyvin hapan tuoksu. Intensiivinen happamuus maussakin, ei mitään makeuskompromisseja. Todellakin sopiva välipala.
Brooklynin Kings County Brewers Collective KCBC tuli aiemmin vastaan newyorkilaisen Chris Yorkin Helsinki-vierailulla kaksi vuotta sitten. Silloin Sohei Scissor Kick ei täysin vakuuttanut. Nyt vuorossa samantapaisella etikettitaiteella varustettu Superhero Sidekicks IPA, 6,9 %, Citra, Mosaic, Idaho 7, Centennial, Cascade. Samea, pakkauspäivä 6.5.2020. Ei silti erityisen tuore tuntuma, mutta silti ihan ok. Tässä vaiheessa alkoi muistiinpanot jäädä lakonisimmiksi, sosiaalinen tilanne vaati veronsa, Timon ja Tommin kanssa tuli keskusteltua oluiden ohella mm. jalkapallosta. Toki jo juotujen oluidenkin vaikutus alkoi vähitellen tuntumaan. Näihin aikoihin pidimme myös ruokatauon Timon hakiessa pizzat lähiravintolasta.
Hyppäys Kanadan puolelle, Flying Monkeys on jo tutuhko valmistaja Ontarion Barriesta. Hieman skeptisempi ennakko-odotus, kun Pyscho Thrill Seekers -DIPAssa korianteria ja sitruunankuoria. Lemondrop, Cascade ja cryo-pulveroidut Mosaic, Citra ja Idaho 7. 8,0 %, 40 IBU. Session tunkkaisempaa laitaa, hieman oudosti ei erityisen hedelmäinenkään. Ei mitään wit-vivahdetta käytetyistä mausteista huolimatta.
LIC Beer Project Queensin Long Island Citysta on nousevassa maineessa olevia panimoita. End2End IPA, 6,5 %. Samea, vaalea, hiilihappoa enemmän, kirpeää hedelmää. Appelsiinia, ehkä jopa greippiä, varsin kuiva kokonaisvaikutelma.
Virginialaisen Adroit Theoryn kalliita pulloja on näkynyt jopa Alkon hyllyillä. Scarification (Ghost 855) on hazy imperial IPA, 8.0 %, Nelson Sauvin, Citra, Mosaic ja ikävä kyllä laktoosiakin. Sameahkoa, makeaa tosiaan, mutta hedelmäisyys sentään hallitsevaa.
Yellowstonen lähellä sijaitsevan Wyomingin Jacksonin Melvin-panimo toimii thai-ravintolan yhteydessä, siksi joissakin oluissa on thai-viittauksia. Sellainen tuli nytkin sessiossa eteen, Me, Myself & Thai, hazy IPA, 7,5 %. Mausteinen olut, tilliä ainakin. Ehkä Sorachi Ace -humala asialla, ehkä ihan suoraan thai-mausteita. Sinänsä ryhdikäs olut, mutta mausteisuus ei paranna kokonaisuutta millään tavalla.
Chicagolainen Moody Tongue -panimo, jonka oluen nimi on kai alaotsikkomainen Caramelized Chocolate Churro Baltic Porter, 7%. Suklaamunkit viitannevat pastry porter -tavoitteluun. Oluessa tunkkaista puumaisuutta, ehkä jokin hapettumisefekti, ei varmaan täysin kunnossa. Hailakka väri, makeutta on, mutta ei siis varmaan tarkoitetussa kunnossa. hapettumisefekti.
Session lopuksi vielä kolmelta panimolta toiset näytteet. Timon kaapissa olisi ollut mm. LICiä lisää, mutta nyt ei kapasiteetti siihen enää riittänyt. 4 Handsilta Scale of Complexity Southern Hemisphere, 6,5 %, Galaxy ja Motueka. Tanakkaa sitrusta, ananasta, ei kovin tuore, mallasrunko heikko.
Adroit Theoryn toinen olut Heretics of IX (Ghost 853), 8,0 %, 36 IBU, Mosaic, Azacca, Idaho 7, Comet, Amarillo. Sameassa oluessa voimakkaasti ananasta, varsin tuoreeltakin tuntuu.
Session päätteeksi TrimTabin Seeds of Society 8,5 %, HBC 692 ja Centennial. Pehmeää hedelmää, aika tuore, vähän tukkoinen, mutta ihan kiva myös. Ei pitempää jälkimakua tässäkään, ehkä hopburnia. Oli taas hauskaa, kiitoksia kovasti Timolle ja Tommille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti