Nyt on kyllä aika väsähtänyt nimi Villimiehenrannasta. Kuivahumaloitua belgikamaa, 8,0 %, Amarillo ja El Dorado, Dupont-hiiva. Fenoleja tuoksussa höyryävästi. Kuohkeaa ja pehmeää, hedelmäisyyttä hyvin saisonhiivan kyljessä. Aika hillittyä, mutta kieltämättä vähäeleisen eleganttia myös. Mausteisuus lisääntyy vähitellen, pippuria nousee esiin. Hiilihapot matalalla, juotavuus loistavaa. Erittäin kuiva. Karkeiden lagerien jälkeen sessiossa varsin huomattava nautinnollisuusloikka. Ehkä hieman heilahtaa kypsän hedelmän happamuuttakin sivusta, mutta se on nyt pelkästään pikantti lisä. Tuju on ennenkin säväyttänyt belgeillään, mutta kylläpä rullaa tällä kertaa todella upeasti. Kesän huonoin olutnimi ja paras olut? Petteri Kinnunen huomautti somessa, että kyseessä on kunnianosoitus Huyghe-panimolle, eli siis La Guillotine. Näin varmaan, mutta nyt kyllä originaali taitaa jäädä pahasti jalkoihin. Toki tyyli erilainen ja monet puristit saavat kuivahumaloinnista primitiivireaktioita. Puristi olen itsekin monessa mielessä, mutta onkohan kuivahumalointi missään oluttyylissä vienyt lähtötasosta jotain olennaista pois? Tässä kuivahumalointi ei edes korostu aromeissa, en olisi jenkkihumalia havainnut ilman googletusta. Panema, 6.7.2020.
Maailman kirjat sekaisin! Sain naapurilta Sainsbury's taste the difference valikoimaan kuuluvan 4.4-volttisen Rye Pale Alen. Summit, Cascade, Citra ja Amarillo. Tumma olut mutta ruis aika taka-alalla, hieman karamellia mutta menisi ihan mallaspohja normi bitterinäkin. Humalat raikkaita ja täydentävät hienosti mallaspohjaa, rapsakka, raikas, sitruksinen. Nokassa hieman pihkaa ja mäntyä, tulee mieleen Sierra Nevadan Torpedo ipa paitsi hieman toki vetisempi. Erittäin kiva ja näppärä olut, yllätyin koska panijana on Marstons. -Juha
VastaaPoista