Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma kertoi niin myöhään järjestävänsä Helsingissä rajoitetun festivaalin, että olin ehtinyt buukata itseni molemmille viikoille Kainuuseen ja Tallinnaan. Ensimmäisellä viikolla oli mielenkiintoisempi kokoonpano Sonnisaarea myöten, mutta ehdin paikalle vain kakkosviikon viimeiselle päivälle. Ilmeisesti tapahtuma on ollut jälleen menestys, koronasta huolimatta jengi ei näytä arastelevan festivaalitilannetta. Nytkin pientä jonoa ovella heti klo 12. Tallinnahan oli lähes neutronipommiautio ja ei Helsingin craft-baareissakaan ole tungosta kesällä näkynyt.
Pikkulinnulla on perinteisesti ollut SOPPissa maahantuontitiski ja nyt se oli itävaltalaisoluillaan kirkkaasti tapahtuman mielenkiintoisin. Kovin tyhjiin oli tietysti hanat jo kiskottu. Avausviikollahan mm. Sonnisaarelta loppui myytävä tavara jo perjantaina päivällä. One Pintissa aiemmin tavatun Next Levelin The Twister New England Pale ei ollut kovin samea, 4,9 %. Trooppista hedelmää. Vähän karkea kuitenkin, ei maltaisuuskaan raikasta. Vähän katkeroa sentään. Wieniläisen Muttermilchin Bitta von Tresen Pilsissä 5,1 %. Melko samea, viljainen tuoksu. Maltainen kuiva maku, hiilihappoja aika paljon ja ilahduttava takapurenta. Pilsiksi tämän tunnistaa, vaikka vähän raikkaampi ja rapeampi alkupuoli voisi olla.
Pikkulinnulla on perinteisesti ollut SOPPissa maahantuontitiski ja nyt se oli itävaltalaisoluillaan kirkkaasti tapahtuman mielenkiintoisin. Kovin tyhjiin oli tietysti hanat jo kiskottu. Avausviikollahan mm. Sonnisaarelta loppui myytävä tavara jo perjantaina päivällä. One Pintissa aiemmin tavatun Next Levelin The Twister New England Pale ei ollut kovin samea, 4,9 %. Trooppista hedelmää. Vähän karkea kuitenkin, ei maltaisuuskaan raikasta. Vähän katkeroa sentään. Wieniläisen Muttermilchin Bitta von Tresen Pilsissä 5,1 %. Melko samea, viljainen tuoksu. Maltainen kuiva maku, hiilihappoja aika paljon ja ilahduttava takapurenta. Pilsiksi tämän tunnistaa, vaikka vähän raikkaampi ja rapeampi alkupuoli voisi olla.
Loimaan Panimolta ehdin keväällä juoda Loiva-alea, nyt tarjolla Voima IPA, jossa 73 IBUa, mutta vain 5,3 %. Kinuskin värinen, lievästi samea. Tuoksu vähän epäilyttävä, vaikea kuvailla. Maussa pihkaa ja vähän trooppista persikkaa, ohuesti siis. Ohut mallasrunko, mutta ei onneksi niin huono kuin tuoksu antoi ymmärtää. Ei juuri katkeroa aluksi tuntunut, mutta kyllä kuiva jälkitunnelma silti välittyi.
Espoon Oma Panimo on levittäytynyt myös Hyvinkään Omaksi Panimoksi ja sieltä nyt testiin Parantola IPA, 5,5 %. Kirkas, tuoksussa vähän tropiikin aromeja. Melko paljon hiilihappoa, raikas, mutta ohut IPAksi. Ei katkeroa. Session päätteeksi Makulta imperial stout BBA 2020, eli siis varmaan bourbon barrel aged, 10%. Viskitynnyrituoksua, maussa vaniljaa, vähän puuta, ei kovin makea, aika kuiva itse asiassa. Vähän hedelmää, ei paahdetta paljoa. Liian kylmänä tuli juotua ja kokonaisuutena tuntui vähän yksioikoiselta. Siinäpä se oli tältä vuodelta, muilta tiskeiltä en huomannut ostopäätöksiin johtavia tuotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti