keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Stadin Panimo, lokakuu 2020



Pitkän koronatauon jälkeen Suvilahden panimon käymistankkien tilanteen tarkastelua Akin ja Jennin vieraina. Mukana veteraanipitoisessa kokoonpanossa Ilkka Sysilä ja Ari Nyfors. Sessio käyntiin varsin tutulla Pacific Pale Alella, tämä on mm. Herttoniemessä toimivalle Treffipub-konsernille suunnattu olut, 5,2 %. NZ-humalia, pehmeää persikkaa, aprikoosia, herukkaa. Kirkasta kamaa, Stadin nykytuotteista kaikkein leimallisinta tyyliä. Ehkä humala-aromien voimakkuus ei aivan panimon parhaalla tasolla, mutta minulle tämä maistui todella hyvin. 


Toisena näytteenä kirkasta west coast -tyyliä, melkein mennään tupla-IPAn puolelle, koska vahvuus noin 7,5 %. Tässäkin päähumalana uusiseelantilainen Wai-iti, mutta nyt tuoksu edellistäkin laimeampi, maussa sitten vahvasti pihkaa, karviaismarjaa ja karamellia. Aluksi kovastikin makea runko kääntyy vähitellen kuivemmaksi ja loppusuoralla jopa katkeraksi. Tässä nyt kommunikaatiossa esiintyi jopa imperial pils tai pintahiiva-pils -tyylisiä irrotteluja, mutta ei mikään epämiellyttävä tuote minusta tämäkään ollut.  


Sitten korkeampiprofiilisempaa belgikamaa, ananaksella ja mangolla ryyditettyä witbieriä, vahvuus yli 6 %, ei tarkkaa mittausta vielä tiedossa. Belgiesterit todella reippaasti esillä, tuoksussa jopa weizen-tyylistä banaania, vaikka täytynee olla trooppisista hedelmistä peräisin, eihän belgihiivan käymisaromit sinne päin yleensä käänny. Hedelmäisyys siis todella hallitsevaa, mutta kokonaisuus silti pysyy kuivana. Ei minun suosikkityylejä, mutta raikasta, puhdasta, oikein hyvä juotavuuskin. 


American mustikkalager? Mustikkapyreellä maustettu jenkkihumaloitu pohjahiivaolut, 5,5 %. Mustikkaoluita on tullut aiemmin kovastikin vastaan, mutta ei ehkä lager-kontekstissa kovin usein. Mustikka on hyvin hallitseva, mutta tässä efekti jää hillityksi, väri on punertava, tuoksu lähes neutraali. Maussa on selvää marjaista kirpeyttä. Aluksi tuntui liian laimealta, mutta oluen lämmetessä maku tiivistyi intensiivisemmäksi, ei tämä silti mikään marjanektari kuitenkaan ole. Ehkä tässä on hyvä tasapaino lager-hiivan komennossa, mutta eihän tällaiset oluet koskaan ole minun suosikkeja olleet. 
 

Lopuksi vielä kovin prosessin alkuvaiheessa ollutta NEIPAa, tuoksu ei ole vielä ryhmittynyt kunnolla asemiin. Väri on aika mukavan samea, mutta vielä heleämpi se saisi olla. Sitrus dominoi makua, varsin tiheästi se olutta hallitsee, mutta todellakaan vielä ei voi pitemmälle johtopäätöksiä vetää. 

Olipa hauskaa vaihtaa mielipiteitä pitkästä aikaa valmistusvaiheessa olevien oluiden äärellä. Onko oluen tuoreus nyt ainutlaatuista vai vielä liian raakaa? Tähän ei ole oikeita vastauksia ja siksi tällaiset sessiot ovat ainutlaatuisia. Nautin taas täysipainoisesti, kiitoksia vieraanvaraisuudesta henkilökunnalle ja vertaishuomioista muille vieraille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti