Lontoolaisen panimon numeroista ensimmäinen tarkoittaa oluttyyliä eli 42 on double dry hopped pale ale. Jälkimmäinen numero sitten kyseisen tyylin editiota eli nyt ollaan päästy 10. painokseen. Aiemmin olen testannut kolmosta. Kympissä on 5,5 %, humalia ei kerrota. Oluen nimi näyttää olevan tarkkaan ottaen 42 DDH Pale Ale Tenth Edition, mutta pistän otsikkoon samaan tyyliin kuin panimon aiemmissa oluissa. Tölkitetty 240920, joten jo melko varttunutta tavaraa. Varsin samea, melkein NEIPA-näköä. Tuoksussa märkää appelsiinia, kirpeyttäkin. Maku on sitruksinen, kuivahko, ei erityisen raikas, ei mehuisuutta. Hedelmäisyyttä on old school -mielessä paljon, mutta nykyoloissa DDH-kamalta odottaa enemmän. Ei mitään tunkkaisuutta tai vihanneksisuutta, joka onkin nykyään aika harvinainen ilmiö. Ohut runko väistämättä, mutta ei peräkärryä ja varmaankin parhaat päivänsä jo nähnyt. Ostopaikka Helsinki, K-Market Pasaati.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti