Hartwall Lahden Erikois Mild Ale

 Brittiläisen perinneoluen lobbausjärjestön CAMRAn Good Beer Guide vuodelta 2012 kertoo mildista: "It was developed in the 18th and 19th centuries as less aggressively bitter style of beer than porter and stout, and was primarily drunk by industrial and agricultural workers to refresh them after long hours of arduous labour. Modern interpretations tend to fall in the 3 % to 3,5 % category. Mild is usually dark brown in colour, due to the use of well-roasted malts or roasted barley. Look for rich malty aromas and flavours, with hints of dark fruit, chocolate, coffee and caramel, with a gentle underpinning of hop bitterness." 

Kun siis Hartwallin uusin Erikois-sarjalainen on mild ale, voisi tuotteen odottaa olevan kevyesti humaloitu matala-alkoholinen paahteisen maltainen tummanruskea olut. Hieman hämmentävästi tölkki on heleästi vaaleanpunainen. Kohdennettu markkinasegmentti ei nyt ehkä olekaan rasvanahkaiset betoniraudoittajat. Tai voihan se olla, eihän nykyään pitäisi stereotyyppisesti ajatella. Alkoholia on 3,8 %, se menee jo aika pahasti överiksi, mutta jopa CAMRA myöntää mildista olevan vahvempia versioita. Alaotsikkona on "kevyt ja hedelmäinen täysmallaspintahiivaolut", se osuu jo paremmin, tummat hedelmäthän kuuluivat makupalettiin. Humalat Topaz ja Galaxy tulevat Australiasta, mutta miksei sellaisia nykyään voisi mildiinkin sotkea. EBU 30 kuulostaa kyllä pahasti katkeropommilta, siinä on taas menty metsään. Eniten hämmentää EBC 7, se ei anna odottaa tummanruskeaa olutta. Mutta CAMRA kertoo mildista olevan vaaleampiakin versioita, tosin silloin alkaa olla jo vaikea olla sotkeutumatta muihin oluttyyleihin. Jos vilkaisee CAMRAn nykyisiä web-sivuja, niin sinne on ilmaantunut pale mild ale. Se on maltainen kevyt ale, jossa ei ole paljoa katkeruutta tai hedelmäisyyttä. Ajat muuttuvat. 

Maistellaan lopulta itse olutta. Hyvin lievästi utuinen, lähes kirkas, hyvin vaaleankeltainen olut, pienikuplaista kuohua. Tuoksu on varsin neutraali, kevyesti hedelmäinen. Maku on kovahkon hiilihappoinen, hyvin hennosti maltainen, ei juuri hedelmäisyyttä. Hyvin vesimäinen, ei jälkimakua oikeastaan ollenkaan. Ei tässä sinänsä mitään epämiellyttävää ole, mutta harvinaisen puhtaasti vähämakuinen olut, etten sanoisi mauton. Vaikka olut tuntuu aluksi älyttömältä, niin ei tämä ehkä sitten kuitenkaan kovin kaukana tuosta CAMRAn nykyisestä pale mildin kuvauksesta ole. Katkeruutta ja hedelmäisyyttä ei ole, mutta ei kyllä maltaisuuttakaan. Ei makeutta tai diasetyylimäistä toffeisuutta, jota CAMRA myös ehdottaa. Itselleni näin mauton olut jää kyllä tähän kokeiluun. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.