lauantai 10. huhtikuuta 2021

CoolHead Maple Bourbon Barley Wine, pulloversio



 Barley wine -vertailu järjestettiin puolisokkona, tiedossa oli mukana olevat oluet, mutta ei niiden järjestystä laseissa. Luulin etukäteen, että CoolHeadin Maple Bourbon olisi täysin uusi tuttavuus, mutta olen sittenkin juonut sitä Panemassa hanaversiona kolmisen vuotta sitten. Vaahterasiirappia ja Heaven Hill -kypsytystä siis. Toinen tuusulalainen Maku Barley Wine tuli tsekattua viime joulukuussa. Beer Hunter'sin Hermanssonia join myös kolmisen vuotta sitten, Peterin pullo varmaankin samaa erää, mielenkiintoinen kypsytystilanne. Olarin Big Momman maistoin noin vuosi sitten. Kotimaisten kirittäjänä Manchesterin Marble, jonka Barley Wine 2018 oli viime marraskuussa esillä Bierhaus Berlinissä


Ensimmäisen oluen arvasin välittömästi CoolHeadiksi. Vaniljainen makea tuoksu oli selvä vinkki. Vaaleanruskean oluen maussa tammisuutta, pehmeää mallasta, hedelmäisyyttä ja vaniljan makeutta. Makeus odotetusti tässä tökki itselle liikaa. 11,0 %. 


Toisen oluen arvasin myös oikein, Makuhan tässä oli. Hieman rumempi ulkoasu, hento parfyyminen tuoksu. Maussa paljon hiilihappoa, mutta maltaisuutta, hedelmäisyyttä ja makeutta aivan liian ohuesti. Varsinkin vertailutilanteessa tämä tuntui nyt aivan liian vaisulta. 9,0 %.


Kolmatta olutta en uskaltanut arvata, mutta Marbleksi ehkä olisin sitä luullut. Setin vaalein olut, toffeinen makea tuoksu. Maku on tasapainoisen pehmeä, marjaisuutta ja trooppista hedelmää. Voimaa ja samalla jotain vaivatonta rentoa kuohkeutta. Ja Marblehan tämä oli, 12,4 %.


Neljättä olutta en tunnistanut ollenkaan, joko Olari tai Mufloni siis. Aromeina hyvin kypsiä hedelmiä, kiiviä, ehkä jopa tyrni tuli mieleen. Maussa puun otetta, edelleen makeita hedelmiä, litsiä. Jälkimaussa jopa katkeruutta, eniten tähänastisista. Tämä oli Olarilta, 10,4 %. 


Viides olut oli selvästi setin tummin. Tässä tuoksussa jopa hieman paahteisuutta, paahtoleipää ainakin. Intensiivisesti taas trooppisia hedelmiä, mutta edellistä kuivemmin, maku syvenee tyylikkäästi. Tykkäsin kovasti, mutta ei ehkä aivan Marblen tasoa kuitenkaan. Tämä oli siis porilainen Hermansson, ikääntynyt hienosti ja oli selvästi session positiivinen yllättäjä. 11,0 %


Pistimme vielä oluet paremmuusjärjestykseen, oma lista siis Marble, Mufloni, Olari, CoolHead, Maku. En muista Kustin ja Peterin järjestystä, mutta hajontaa kyllä syntyi, CoolHead sai enemmän tunnustusta. Peterin kaapista löytyi vielä jokerina DBA-versio Olarin Big Mommasta, Wild Turkeyn ja Heaven Hillin viskitynnyrit astioina. Tämä oli ilman muuta monipuolisempi ja täyteläisempi kuin perus-Momma, olisi ahdistellut Muflonin kakkospaikkaa. Mielenkiintoinen tapahtuma kaikin puolin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti