Kahden viikon takainen barley wine -vertailu oli niin kiintoisa kokemus, että olutjournalisti Peter Tammenheimo ehdotti vastaavaa pils-testausta. Nyt oli sen verran raaka laji kyseessä, että vahvistimme kokoonpanoa aiemmasta. Vuoropäällikkö Kusti Ollikaisen lisäksi mukana nyt kyyppari Petteri Kinnunen ja panimoalan kouluttaja (evp) Ilkka Sysilä. Peter ehdotti neljää valitsemaansa kotimaista pilsiä ja ulkomaan ihmeenä Bitburgeria. Itse innostuin kuukausi sitten Sonnisaaren Piiskasta niin paljon, että sain ujutettua sen mukaan leikkimieliseen skabaan. Onnekkaasti löysinkin Piiskaa Tammiston K-Citymarketista, Peter hankki muut oluet. Muut kotimaiset Plevnan Pils Tampereelta, Porin Beer Hunter's Mufloni Pils, raumalainen Linden Pils sekä Espoosta Olarin Ostarin Rokkitähti. Maistaminen suoritettiin taas puolisokkona, eli tiesimme mukana olevat oluet, mutta emme niiden järjestystä laseissa.
Ulkonäöltään oluet varsin erilaisia, kotimaiset nykypilsit eivät ole kovin kirkkaita. Ensimmäinen näyte sellainen kuitenkin oli. Tuoksu ei kovin voimakas, mallasta täyteläisesti, lievää makeutta. Katkeruutta on kohtuudella. Hyvin tasapainoinen ja miellyttävä. Arvelin tämän olevan mahdollisesti Bitburger ja sehän se olikin.
Toinen olut koko joukon samein. Tuoksussa jotain epämääräistä, josta en saa kunnolla otetta. Maltaisuus hallitsee tämänkin makua, mutta hedelmäisyyttä on lievästi mukana. Hyvin kuiva olut, muttei tunnu täysin puhtaalta, jotain lievää mausteisuutta. Katkeruutta on nyt kunnolla. Tämän oluen identiteettiä en uskaltanut arvailla ja se osoittautui yllättäen Sonnisaaren Piiskaksi. Palaan Piiskaan vielä kirjoituksen lopussa, kun yritän spekuloida mitä mahdollisesti tapahtui.
Kolmantena session toinen kirkas olut. Tuoksu taas laimeahko. Maussa on viljaista maltaisuutta, eikä juuri muuta. Eihän sitä oikeastaan pilsissä tarvitsekaan. Lievä makeus alkuvaiheessa kuivuu vähitellen ja kasvaa mukavasti katkeraksi. Hyvin samantyyppinen kuin ensimmäinen näyte. En osannut päättää, mikä kotimaisista olisi näin Bitburgerin makuinen. Se oli Plevna.
Neljäs olut varsin samea. Makeahkoa aromia tuoksussa, tässä on maussa toistaiseksi eniten hedelmäisyyttä, vaikka mallas pääroolissa onkin. Raikas olut, jossa ei kuitenkaan tarpeeksi katkeruutta. Ei isompia ongelmia, mutta jotenkin keskinkertainen suoritus. Tämä olut oli Olarilta.
Viidentenä tuli epämiellyttävä yllätys. Yhtä samea olut kuin edellinen, mutta tuoksu todella luotaan työntävä. Etikkaisuutta, brettaa, lantaa. Selvästi pilalle mennyt kontaminoitunut tapaus. Flätistä oluesta vaikea löytää mitään miellyttävää. Tämä onnettomuus oli osunut Muflonin kohdalle.
Viimeinen näyte lievemmin samea kuin kaksi edellistä. Nyt tuoksussa on viljaisuutta voimakkaasti, koko setin miellyttävän hajumaailma. Täyteläinen maltaisuus on voimissaan maussa, jossa on ripaus hedelmäisyyttäkin. Katkeruuttakin on lähes riittävästi, se on ehkä ainoa pieni puute tässä oluessa. Pehmeyttä, raikkautta, tasapainoa ja makujakin eniten koko joukosta. Arvioin tämän modernimman pils-variaation paremmalta maistuvaksi kuin perinteisemmät ykkönen ja kolmonen. Tietysti toivoin tämän olevan Sonnisaaren, mutta keveähkö katkeruus pisti epäröimään. Eihän se oululainen ollutkaan, vaan Rauman Linden osoittautui koko tarjonnan ykköseksi. Se ei ollut yllätys, hyvin olut on maistunut aiemmillakin kerroilla ja tasaista laatua siis syntyy.
En tykkää pistää oluita paremmuusjärjestykseen, mutta pelin henki oli nyt sellainen. Oma järjestykseni siis Linden-Bitburger-Plevna-Olari-Sonnisaari-Mufloni. Kun laskettiin kaikkien pisteet yhteen, yhteistuomioksi tuli Linden-Bitburger-Olari-Plevna-Sonnisaari-Mufloni.
Miksi Sonnisaaren Piiska ei nyt siis pärjännyt? Toki erot viiden ensimmäisen välillä pieniä, mutta itsellenikin olut maistui nyt huonommin kuin kuukausi aiemmin. Yksi selitys voisi olla se, että toin Piiskat paikalle Jätkäsaareen Vallilasta juuri ennen maistelua. Muut oluet olivat olleet Peterillä pitempään. Kuulemma Piiska oli kuohunutkin laseja täyttäessä enemmän kuin muut. Ehkä tämä kuljetushäiriö sotki olutta noin paljon. Toinen selitys voisi olla, että kuukauden säilytys kaupan hyllyllä olisi jo vanhentanut olutta. Se ei kyllä tunnu uskottavalta. Piiskan kuntoa täytyy tarkkailla jatkossakin.
Mutta olipa taas hauska tapahtuma, kiitokset järjestäjille ja kanssamaistelijoille. Ehkäpä vielä jokin kolmaskin tyylisuunta voitaisiin vertailla.
Mistä kaupasta tätä Lindenin pilsiä kannattaisi käydä etsimässä?
VastaaPoistaOmissa arvioissani Plevna ja Bitburger nousivat kärkeen, mutta makuasioita. Ikävää, että Mufloni oli (taas) pilalla. Seuraavaan sessioon voisi ottaa jotain brittiteemaa.
VastaaPoistaPaskapommi pilsnerinä viritti viritti asianmukaisen, hilpeän tunnelman...
VastaaPoistaEnpä tiedä mistä Lindeniä löytyisi. Peter oli saanut ne suoraan panimolta.
VastaaPoista