Toinen kirja työpaikan kierrätyshyllystä. Peiponlentoa en ole ennen lukenut, mutta mieleen on jäänyt Keijo Kettusen artikkeli Risto Juhanista vuoden 2003 Ruumiin kulttuuri -lehdessä. Peiponlento on teatterimies Juhani esikoisromaani vuodelta 1972. Yllättäen Juhani jatkoi kirjailijauraansa vasta 30 vuotta myöhemmin useammalla teoksella, mutta niitäkään en ole lukenut. Peiponlennon alaotsikkona on "rikosromaani" ja alkuun teos ei vaikutakaan perinteiseltä dekkarilta. Ollaan Seutulan lentoaseman rakennustyömaalla, jossa työskentelee työttömyyskortistosta värvättyjä ympäri maata ja rattijuoppoudesta tuomittuja työsiirtolavankeja. Työmaan palkkarahat ryöstetään keskellä päivää. Päähenkilönä on järjestyspoliisi Hankasalmelta. Realistinen ote, hieman huumoria, päihteiden käyttö on runsasta. Juhani kirjoittaa varsin sujuvaa dialogivetoista tekstiä, mutta juoni etenee kyllä tuskastuttavan hitaasti. Ryöstön jälkeen tapahtuu henkirikoskin, jonka uhrina on alkoholisoitunut rakennusmestari, entinen mäkihyppääjä, romaanin nimen viittaama Puijon peipponen. Lopussa rakenne kääntyykin sitten perinteiseen arvoitusdekkariin, mitä on nykynäkökulmasta vaikea ymmärtää. Miksi realistisesta rikoskuvauksesta piti Suomessa vielä 1970-luvulla vääntää väkisin Agatha Christie -tyyppinen lukitun huoneen mysteeri? Mutta onhan teos huomattavasti raikkaampi kuin eilen luettu Sariola, joten mielenkiinto kyllä heräsi Juhanin uudempaan tuotantoon.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti