Komediallinen feelgood-leffa Tanskan EM-joukkueesta 1992 ja varsinkin valmentajasta Richard Møller Nielsenistä. Leffassa on vastakkainasettelua Sepp Piontekin 80-luvun joukkueen kanssa, joka pelasi erittäin näyttävästi, mutta ei voittanut mitään. Møller Nielsenin joukkue pelasi todella värittömästi, mutta otti suurvoiton. Møller Nielsenin junttiutta korostetaan leffassa, hänestä ei kuulemma tykännyt kukaan. En tykännyt minäkään. Tuttuja vaiheita eletään uudelleen aika kankealla näyttelijätyöllä, Laudrupien veljesten vastahankaisuus tulee käsiteltyä, mutta Peter Schmeichelin osuus jää oudon valjuksi. Kim Vilfortin tyttären sairaus on melodramaattisesti esillä melkein yhtä paljon kuin itse pelit. Ihan hauskaa fiilistelyä, vaikka elokuvana kovin vaatimaton onkin.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti