Tuusulalaisen panimon kesäisen näytepaketin tanakin yksilö on bourbon-kypsytetty vahva stout, 9,1 %. Lopputalvesta join Pedro Ximenez Malaga -tynnyrissä kypsynyttä versiota, joka ei erityisemmin innostanut. Tasan vuosi sitten join samantapaista bourbon-varianttia, jossa kuitenkin 10 %. Se oli huomattavan marjainen. Ehkä eniten tykkäsin viisi vuotta sitten juodusta perus-impistä. Uutuus on mustaa olutta, kahvia ja suklaata tuoksussa, ehkä vähän vaniljaakin. Maku on varsin pehmeää, suklaista todella, bourbonin vaikutus ei kovin selvä. Hedelmäisyyttä myös, paahteisuutta ei oikeastaan ollenkaan. Suklaa ei ole ällömakeaa, enemmän kuivempaa tummaa suklaata. Täyteläistä, mutta silti kohtuullinen juotavuus. Ei katkeraa ollenkaan. Odotin tosiaan enemmän viskin vaikutusta ja muutenkin tykkään enemmän kuivemmista portereista. Paremmalta tämä silti tuntui kuin Malaga-versio.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Historian vauhtipyörä kiihtyy kiihtymistään, ajan nuolta vastaan on turha pullikoida.
VastaaPoistaAlkanut kaljakesä näyttänee, vajoaako Makukin Tuusulassa ylikypsänä unohdettujen pulputtamoiden sedimenttiin.