SOPP 2021, Helsinki, torstai

 Kaisaniemen olutfestivaalin toisena päivänä ei tietoakaan sateesta, pelkkää auringonpaistetta, mutta navakkaa tuulta, joka ei kuitenkaan juhla-alueelle kunnolla mahtunut. Siirryin nyt ensimmäiseksi Stadin tiskille, josta suunnittelin juovani uutta Low Awake NEIPAa. Sitä ei kuitenkaan tarjolla, joten päädyin uusimpaan versioon WCIPA-tyylisestä High Sleepistä, jolla on pitkä monivaiheinen historia. Tämä variaatio kolme kertaa kuivahumaloitu, 7,2 %. Kirkasta olutta, pihkaa ja sitrusta. Puhdasta tavaraa, katkeruuttakin löytyy, mutta voisi olla vieläkin enemmän. Hienoa, että Stadilla näyttää taso säilyneen turbulenteissa vaiheissa. 

Seuraavaksi Kärsä Koivistoisen Kotka Steam -ständille, josta maistoon S/S #VI Juicy IPA, 6,7 %, lievästi sameaa tavaraa, hedelmäinen olut, jossa kuitenkin suhteellisen heikko mallastuki, ohueksi jää. Pihkaisuutta on, mutta katkeruus jää heikommaksi. Puhdasta tuoretta tavaraa, mutta makuja voisi olla enemmän. Paluu sitten Pikkulinnun ranskalaistiskille, josta vielä yksi Piggyn tupla-IPA. Eilen jo kolme tuli tsekattua, mutta Imago on neljäs, tässäkin 8,0 %, humalina Citra, Talus ja Sabro. Tässäkin herukkaisuutta, trooppista hedelmää, mehuisuutta tanakasti, hyvin samanlainen kuin eiliset, Sabro ei tässä pääse jylläämään. 

Sitten rytminvaihdos täysin eri tyylisuuntaan. Päätin kokeilla Joutsan Varastopanimon Sahtia, ensimmäinen kokeilu tältä uudelta valmistajalta. 7,0 %, samea ja tummahko olut, ei vaahtoa ollenkaan. Todella banaaninen tuoksu. Maku on makeaa ja pehmeää, puhdasta sahtia, ei kuitenkaan liian makeaa. Saattaapa olla pitkästä aikaa miellyttävin maisteltu sahti. Tässä vaiheessa tuli huomioitua, että Hannu Nikulaisella on menossa olutarvosteluvihko numero 485. Edelleen huolestuttaa näiden säilyminen jälkipolville. Ei oikein vakuutuksiakaan ole olemassa esim. tulipalon varalta. Jonkinlainen kansallinen projekti pitäisi perustaa, jolla arviot saadaan skannattua digitaaliseen muotoon tai ainakin vihkojen sivut valokuvattua. 

Uusi tyylivaihdos, hiostavasta säästä huolimatta imperial stoutiin, Makun impistä Aussie Rum Cask -versio, 10,0 %, australialaista rommitynnyri(?)kypsytystä siis viimeistelyssä. Mustaa on, vaniljainen ja paahteinen tuoksu. Rommi todellakin on aistittavissa maussa. Ei liian makeaa, hyvä juotavuus. Ei tosin kovin pehmeää, mutta alkoholi kyllä pysyy piilossa.

Session tässä vaiheessa alkoi jo mielenkiintoiset vaihtoehdot vähentyä. Pari IPAa vielä tsekkaukseen, ensimmäisenä Hiisin Jumi Juicy IPA, 6,2 %, 40 IBU, sameaa on, muttei nytkään NEIPA-sameutta. Pihkainen ja trooppishedelmäinen tuoksu. Ohueksi jää, ei tarpeeksi hedelmäisyyttä maussa. Kuivaa kuitenkin, jopa katkeruutta lopuksi. Vihoviimeisenä tyylikkään frankofiilisesti pukeutuneiden Pikkulinnun tiskin henkilöiden kautta Prizm Let Freedom Ring... IPA, 7,7 %, käsittääkseni Citra pääosassa. Sameutta kunnolla, kirpeää, sitrusta, vähemmän trooppista kuin Piggyn IPOissa. Katkeruuttakin enemmän ja Dylan-sitaatti lämmittää mieltä. Pientä karkeutta kuitenkin, ehkä Piggyn oluet sittenkin laadukkaampia.