Gose-sessio jatkuu. Olarin taannoisesta tervehdyspaketista oli gose-tölkki ajautunut jääkaapin perälle. 5,3 %, limeä ja passionia tässäkin, bergamottia myös. Vaahtoa on aivan eri lailla kuin Hopfullyn tuotteissa, se on paksua, tiheää ja pienikuplaista. Kovin pitkäikäistä se ei kuitenkaan ole. Oluesta näkee läpi, mutta ei se kirkas ole, keskikeltainen. Oikeastaan hyvännäköinen olut, nätti. Tuoksussa on samaa gosen light-tartnessia, hedelmäisyyttä myös. Maku on kirpeä, korkeahiilihappoinen, sitruksinen, kuiva. Tiettyä hedelmäistä pehmeyttäkin löytyy, jopa tällaisella karbonaatiolla. Happamuus on siellä, mutta vain juuri ja juuri. Suolaa ei tunnu samalla tavalla kuin irlantilaisissa. Jälkimaku on aika tyhjä, sieltä ei enää tulea löydy. Tykkään kyllä sitrusmaisuudesta ja pienemmillä hapoilla fiilis olisi vielä parempi. En tiedä mistä sitrusmaisuuden tähän löydän, ehkä lime ja passion nyt symbioituneet sellaiseksi. Olari tekee varmaan näitäkin laadukkaasti, mutta en tässä tapauksessa kuulu kohderyhmään.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti