Lentokentältä palatessa pysähdyin lenseässä loppukesän illassa Pasilan Bierhausiin. Melkein olisi voinut istua terassillakin, mutta päädyin lopulta sisälle. Tarjolla Pälkäneen Downshiftaajaa, joka on ollut henkilökohtaisesti liukas tapaus. Mielestäni olen juonut tuotetta jo useamman kerran, mutta eipä blogista mitään jälkiä löydy. Nyt se sinne lopulta päätyy. Ilmeisesti kyseessä on jo kolmas inkarnaatio oluesta, 6,5 %, nyt aiempaa vaaleampia maltaita, humalissa ainakin Amarillo, Mosaic, Ekuanot, Citra ja El Dorado. Samea, muttei NEIPA-samea. Sitruksinen appelsiininen tuoksu. Makeampi maku, ananasta ja kiiviä, mallas kuivattaa kokonaisuutta kuitenkin. Lähes viljaisuutta tuntuu maussa. Aika hyvin siis ensituntumassa hedelmää ja keskiosassa maltaisuutta. Puuttuu vain peräkärryn katkeruus. Puhdasta tietysti panimon tyyliin, vaikka humalointi ilmeisesti tehty pappilan hätävara -metodilla. Aika satunnaisesti olen Olutpajan oluita viime aikoina juonut, mutta suunta tuntuu nyt harhailevan satunnaisesti. Aiemmin hidas, mutta päämäärätietoinen eteneminen oli mielenkiintoista seurattavaa, nyt samaa ei ole havaittavissa. Bierhaus Berlin, 30.8.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti