Varhainen Hemingway-tulkinta vuodelta 1932, varhainen äänielokuva yleensäkin. Luin Hemingwayn romaanin 1980-luvun alussa ja näin melko pian sen jälkeen tämän Borzagen leffan. Ei oikein kolahtanut elokuvatulkinta, eikä tehnyt sitä nytkään. Hemingwayn melodramaattisuus välittyy Borzagen otteessakin, mutta ensimmäisen maailmansodan raadollisuus Itävallan ja Italian rintamalla vaihtuu elokuvassa Borzagen tuttuun romantisointiin. Jäykät studio-olosuhteet eivät paranna kokonaisuutta. Salt Lake Cityssa syntyneen Borzagen isä oli sattumoisin kotoisin samalta rajaseudulta, jonne taistelut sijoittuivat. Tyypillinen tulkintahaaste on materiaalin supistaminen leffan mittaan ja tässä se ei kunnolla onnistu. Sensorit lisäsivät jopa onnellisen lopun, mutta se sentään on korjattu myöhemmissä kopioissa.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti