Varastopanimo Nenätippu

 Helsingin SOPPissa tuli maisteltua Joutsan Varastopanimon sahtia, joka olikin miellyttävää. Nyt sitten sain turmion trokarina toimivalta Ilkka Sysilältä kolmen pullon näytesarjan panimon tuotannosta. Ajattelin näiden oluiden jatkavan mukavasti Päijät-Häme -sessiota Ant Brew'n kaksikon jälkeen, mutta Joutsahan näköjään kuuluu Keski-Suomeen. Olen liittänyt Joutsan aina yhteen Hartolan ja Sysmän kanssa Päijänteen itäpuoliseen sahtivyöhykkeeseen, joten maakuntaraja tuli yllätyksenä. Varastopanimo ei siis pelkkään sahtiin keskity, vaikka selvä painotus siellä taitaa ollakin. Joutsassahan on aiemminkin toiminut kaupallinen sahtipanimo, jonka tuotetta pääsin kokeilemaan 2008. 

Itselläni on Joutsan olutskeneen muutakin tarttumapintaa. Marraskuussa 1996 osallistuin Suomen Olutseuran matkalle Tšekkiin, pyörimme lähinnä Prahassa, mutta kävimme myös bussilla Pilsner Urquellin panimossa Plzeňissä. Epäsosiaalisena henkilönä en juuri kanssamatkailijoihin verkostunut. Praha oli silloin jo ennestään tuttu kaupunki ja kuljeskelin omia reittejäni. Paluulento Helsinkiin viivästyi sumun takia vuorokaudella ja Prahan lentokentällä tuli sitten juteltua pitkään Joutsan Jouto-Tupa -panimon avainhenkilön kanssa. En muista miehen nimeä, mutta olutkokemuksia tuli vaihdettua perusteellisesti lentokenttäoluiden parissa. Antti Rädyn Beerfinland-sivuston mukaan kyseessä oli Jari Kupiainen. Kävin myöhemmin ohikulkumatkalla Joutsan panimobaarissakin, tarjolla ei ollut sahtia vaan silloisen pienpanimobuumin mukaisesti vaaleaa ja tummaa lageria. Join Tuvan Tummaa, eihän se kummoista ollut. Ravintola Jouto-Tupa on hämmentävästi kai edelleen hengissä, mutta Varastopanimo toimii eri sijainnissa. Varsin lähellä kuitenkin Ravintola Kellarin yhteydessä. 

Nenätippu on sahdin ja baijerilaisen vehnäoluen sekoitus, tai yhdistelmä, valmistustapa ei tiedossa. Vain 5,0 %, katajaa mukana. IBU-lukemakin etikettiin ylpeänä painettu, se on 8. Sameaa, vaaleanruskeaa. Oluthan tuoksuu sahdilta, miksei myös weissbieriltä. Estereitä, purukumia, hedelmää, leipäistä maltaisuutta. Tuoksu on hyvin voimakas, voimakkaampi kuin normiweizenissa. Maku on leipäisen hedelmäinen, jokin persoonallinen mausteinen vivahde mukana, olisiko katajan tuottama efekti. Aivan samaa en muista sahdeista bonganneeni, voihan se olla jotain muutakin. Ei liian makea, oikeastaan kohtuullisen kuiva. Täyteläisyys on huomattavankin tukevaa näin kevyelle oluelle. Ei tällainenkaan olut ole suosikkityylejäni, mutta kyllä tätä silloin tällöin mielellään juo jatkossakin.