Olarin uutuuksia, marraskuu 2021

 Ville Leino ja Hanna Montonen kutsuivat taas maistelemaan Otaniemen panimon uutuuksia marraskuun lenseässä illassa. Päivätyökiireiden takia en ehtinyt aivan alkuun, muut vieraat olivat jo päässeet pilsin makuun. Kyseessä Go See The Warm-Up Pils, 5,0 %, Saphir-humalaa, sentrifugilla käsitelty, olikohan jopa maltaatkin hankittu Saksa-Itävalta -suunnalta. Kirkas, viljainen, raikas, katkera, todella katkera. Olarin tähänastisista pilseistä paras, vaikka ei edellisetkään huonoja olleet. Todella luulot pois -ottava aloitus, mitä vielä olisikaan tarjolla.

 

Toinen olut vedettiin osittain sokkona. Kaksi eri versiota, jotka selvästi kuitenkin samantapaisesta oluesta. Ensimmäisessä samea ulkonäkö, tuoksussa kissanpissaa ja herukkaa. Vähän karkea, kylmä, kuiva, trooppista hedelmää. Kevyesti katkeruutta. Toinen olut kirkkaampi, vähän karamellisempi tuoksu. Pehmeämpi, ehkä vähän tasapainoisempi, kuiva, katkerampi, mutta myös vähän särmättömämpi. Olut osoittautui west coast IPAksi Wallride, 7,0 %, humalina Amarillo, Citra, Simcoe ja Cascade. Ensimmäisessä tölkitetyssä versiossa Verdant-hiivaa, jälkimmäinen keg-versio tehty neutraalilla amerikkalaisella IPA-hiivalla. Mielenkiintoiset erot, hiiva vaikuttaa kovasti. 

Sitten maitokauppa-NEIPAa tölkistä. Blockbuster, 5,5 %, Ella, Citra, Nelson Sauvin ja Cashmere. Sameaa, sekä trooppinen että sitruksinen tuoksu. Appelsiinia. Kirpeä terhakka maku, tasapainoinenkin, ei juuri katkeruutta. Edellisten jälkeen jäi vähän vaisuksi, mutta muut tykkäsivät kovasti. Todellakin sarjassaan varmaan tiukka contender.

Sitten yllättävä rytminvaihdos, savusahtia, 8,5 %. Todella rumaa, tuoksussa savua  makeahkosti. Maussa savua vähemmän, hyvä juotavuus, tyylinmukaista leipäistä maltaisuutta, savu peittää banaanisuutta, oikein näppärää.

Sitten ehkä session huipentuma, Sailor's Grave triple NEIPA, 10,1 %, Eureka, Eclipse ja Simcoe. Sameassa tuotteessa sitrusta tuoksussa. Kuivaa sitrushedelmää runsaasti maussakin, vahva mallaspohja tukee hienosti, pysyy kuivana, vihannekset ei pääse esiin, hieman saadaan katkeroakin lopussa mukaan. Tässä haastavassa tyylissä tulee nykyään vastaan yllättävän hyvältä maistuvia tuotteita vastaan ja tämäkin on ehdottomasti sellainen. Tätä haluttaisi tsekata uudelleen vähemmän sosiaalisessa ympäristössä.

Jos joku luuli, että huippu oli jo saavutettu, niin mutkan jälkeen ylämäki vain jatkui. Eteen kannettiin seuraavaksi quadruple IPAa, Kid Gruesome, 11,8 %, kolmas yhteistyö Olarin ja Pienin kanssa. Enigma, Mosaic ja Nelson Sauvin. Makeahko tuoksu. Sitrushedelmä hallitsee taas, mutta nyt vastassa on melkoinen alkoholinen muuri. Ainakin pienen annoksen perusteella vastus oli nyt haastava. Raikkaus silti säilyy, juotavuus ei mahdotonta, ei mitään överimakeutta. Tätäkin haluaisin vielä rauhallisemmassa kontekstissa tarkastella uudelleen.

Mutta olipa melkoinen setti. Olari on päässyt tasolle, jossa laatu ei horjahtele missään tyylissä, voidaan tehdä mitä halutaan. Ehkä se aivan täydellinen mestariteos vielä jää odottamaan itseään, taulun keskelle ammutaan vaihtelevilla tyyleillä kaikista mahdollisista asennoista, mutta osumat vielä hieman kiertelee navan ympärillä. Espoo, Olarin Panimo, 2.11.2021.