Jonkinlainen heist-romaani vuodelta 2018, sijoittuu Bostoniin, erinomaista paikallisväriä, Von Doviakin esikoisromaani. Liikkuu kolmessa aikakaudessa tasaisin tekstimäärin, 1946, 1986, 2014. Sujuvaa viihdyttävää osittain komediallista tekstiä, mutta James Ellroyn jälkeen tuntuu väistämättä kovin persoonattomalta ja arkipäiväiseltä. Tapahtumien keskipisteenä on sama (todellinen) Charlesgate-rakennus Bostonin Back Baylla kaikissa aikatasoissa. Romaanin rakenne on teknisessä mielessä aika näppärä. Von Doviak käyttää uusimmassa ajassa moderneja formaatteja, sähköposteja ja ryhmächatteja. Olutkin mukana kuvioissa, 1946 juodaan Narragansettia ja 2014 Charlesgate IPAa. Bostonin suurimmat genremestarit George V. Higgins ja Dennis Lehane saavat kunnianosoituksena samannimiset poliisit pienissä rooleissa. Robert B. Parkerkin huomioidaan. Baseball on aivan liian keskeisessä asemassa romaanissa, todella tylsää kerrontaa siihen liittyen. Heistin ytimessä on Vermeerin Het concert -maalaus, joka varastettiin 1990 Bostonin Isabella Stewart Gardner -museosta, edelleen kateissa. Tässä romaanissa se ryöstetään jo 1946 ja ratkaisukin löytyy. Vaikka siis lokaatiofiilis on hyvää, niin yhden pahan mokan Von Doviak tekee. Hän kutsuu Mainen rannikolla sijaitsevaa Frenchman Bayta virheellisesti Frenchman’s Bayksi, joka on tietysti Lake Ontarion lahti lähellä Torontoa. Nopeasti luettava mukava viihdepala siis, mutta ei sen enempää. Varsinkaan loppu ei ole kovin tyydyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti