James Lee Burke ei siis lopettanut pitkää sarjaansa Robicheaux-romaaniin 2018, tässä on sitten seuraava opus seuraavalta vuodelta. Täysipainoinen pitkä romaani onkin ja ehkä aiempia raikkaampikin. Dave Robicheaux'n täytyy olla jo reilusti yli 80-vuotias, mutta niin vain mies toimii edelleen poliisina New Iberiassa Louisianan Bayou Countryssa. Mutta ei mitään radikaaleja muutoksia, kyllä tämäkin romaani on pääosin vanhojen aiheiden uudelleenvariointia. Hollywoodin filmiryhmä on taas alueella ja ruumiita tulee tiheään tahtiin. Niitä on neljä ennen kuin rikospaikkatutkijat saavat kerättyä aineistot kasaan. John Fordin elokuva My Darling Clementine nivoutuu tarinaan monin tavoin, ei tosin kovin harmonisesti. Dave ja kumppanit tekevät jopa ekskursion Utahin Monument Valleyyn. Alafair-tytär on taas kuvioissa ja nuoret naiset aiheuttavat levottomuutta moninkertaisessa leskimiehessä. Toinen on blueslaulaja ja toinen Robicheaux'n uusi työpari. Edellisen romaanin palkkamurhaaja tekee paluun. Entistäkin enemmän höperehtimistä kommunikaatiosta kuolleiden kanssa. Harhanäkyjä tulee entistä tiiviimpään tahtiin. Tekeillä oleva elokuva liittyy Ludlow’n verilöylyyn 1914. Lazy Lester, Rapala-uistin ja Michael Connellyn romaani saavat maininnat. Teksti on tutun rönsyilevää, mutta kulkee nyt sujuvammin kuin joissakin aiemmissa teoksissa. Jälkipuolella on jotenkin tuoreempi ote kuin myöhäistuotannossa yleensä. Loppukohtaus ei ole persoonallinen, mutta kuitenkin toimiva. Loppusanat Woody Guthrieen liittyen ovat erityisen painokkaat. Hieno romaani siis taas kerran vanhalta mestarilta. Robicheaux-saagaa on ainakin yksi nide vielä lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti