Jon Spurling: Get It On How The '70s Rocked Football

 1970-luvun jalkapallo ei jätä minua rauhaan, luin taas mittavan teoksen aiheesta. Ja taas nimenomaan englantilaisesta jalkapallosta, Spurlingin kirjan aihe ja käsittelytapakin ovat täsmälleen samoja kuin viimevuotisessa David Tossellin All Crazee Now'ssa. Mieluummin tietysti lukisin manner-Euroopan tai Etelä-Amerikan jalkapallosta, mutta niistä ei  uutuuskirjoja englanniksi julkaista kovin usein. Spurlingin teos peesailee jo pitkästi aiemmin luettujen jäljissä, mitään ihmeempää uutta ei tule esiin. Teoksen rakennekin on varsin löysä, ei kunnolla yhtenäistä teemaa, tämä on enemmän hajanainen artikkelikokoelma. 

Mutta silti, luin tämänkin kirjan ahmimalla, kun aihe kuitenkin on niin kiinnostava. Tässä sitten luettelonomaisesti joitakin huomioita. Spurling perustelee kohtuullisen vakuuttavasti, että Labourin Harold Wilson hävisi kesän 1970 vaalit siksi, että Englanti romahti vaalien alla MM-neljännesfinaalissa Länsi-Saksalle. En muista ennen kuulleeni, että tammikuussa 1973 Wembleyllä pelattiin futismatsi, jossa kohtasivat EU:hun juuri liittyneiden kolmen maan joukkue ja kuuden aiemman EU-maan yhdistetty edustusjoukkue. Valmentajina Englannin Alf Ramsey ja Länsi-Saksan Helmut Schön, kapteeneina Bobby Charlton ja Günter Netzer. Mielenkiintoisia valintoja joukkueissa Peter Lorimer, Johnny Giles, Henning Jensen, Marius Trésor, Horst Blankenburg, Louis Pilot.  Brittien, Irlannin ja Tanskan joukkue voitti 2-0.  

Paljon saa (taas) tilaa Brian Cloughin 44 päivää Leedsissä 1974. Spurling pyrkii oikomaan Damned Utd -romaanin ja -elokuvan väitettyjä vääristymiä uusien haastattelujen kautta. Kovin paljon uutta ei silti vaikuta irtoavan. Cloughin potkuista saamaa tuntuvaa kultaista kädenpuristusta ei ehkä ole aiemmin erityisemmin korostettu. Maverickien George Best, Peter Osgood, Frank Worthington, Alan Hudson, Rodney Marsh, Stan Bowles toilailuja Spurlingkaan ei malta jättää toistamatta. Tony Currie ja Charlie George jäävät nyt sivummalle. 

Bill Shanklyn loppuvaiheista ja Tommy Dochertyn huippuhetkistä kirjoittaessaan Spurling on ehkä parhaimmillaan. Dochertyn Manchester United onkin ehkä aliarvostettu nykyään. 4-2-4 :n paluu, avainpelaajina laidoilla Steve Coppell ja Gordon Hill. HJK:ssa 80-luvulla kahdessa pelissä kaksi maalia tehnyt Hill on nykyään harmittavasti unohdettu suuruus. Mielenkiintoinen on myös kuvaus Alberto Tarantinin lyhyestä kaudesta Birmingham Cityssä. Ja varsinkin syy, miksi Tarantini halusi pikaisesti pois Argentiinasta 1978 MM-kisojen jälkeen. Skandaalinkäryisen Peru-voiton jälkeen diktaattori Jorge Videla kävi onnittelemassa pelaajia pukuhuoneessa. Tarantini väittää hieroneen saippuoitua kättään perseessään ennen kuin tarjosi sitä pöyristyneelle Videlalle. Spurling ei ole pystynyt löytämään vahvistusta Tarantinin väitteelle. 

Yllättävän vähän virheitä osuu silmiin Spurlingin paksussa teoksessa. Miljan Miljanićin etunimen Spurling kuitenkin kirjoittaa toistuvasti Milaniksi. Paljon pahempi virhe osuu Englannin jalkapallohistorian ehkä synkimmän hetken kuvaukseen Wembleyn MM-karsintaottelussa Puolaa vastaan 1973. Spurling väittää Robert Gadochan syöttäneen Jan Domarskin maalin. Syöttäjä oli tietysti Grzegorz Lato. Gadocha oli kyllä tilanteessa mukana sitomassa Englannin puolustajia Domarskin tieltä, mutta ei koskenut palloon.